2/2024: Itselleen saa toivoa hyvää

Tekonivelleikkausten jonot puhuttavat – eikä syyttä! Polven tai lonkan tekonivelleikkaukseen pääsyä odotti joulukuun lopussa 15 609 potilasta, joista yli puolet (59,6 %) oli ollut jonossa yli kolme kuukautta. 5 442 potilasta on ollut jonossa yli 180 vuorokautta eli hoitotakuulain määrittämän kuuden kuukauden ajan. Huonoin tilanne on Pohjois-Savon hyvinvointialueella (57,5 %) ja Pohjois-Pohjanmaan hyvinvointialueella (52,8 %).  

Onko ihme, jos tilanne muuttuu stressaavaksi. Kannattaa muistaa, että stressin kokeminen leikkausjonossa on normaali ja terve reaktio. Farmasian tohtori, positiivisen psykologian valmentaja Hanna Kortejärvi antaa sivuilla 36–39 neuvoja siihen, kuinka stressitilannetta pystyy hallitsemaan. Tärkeää olisi, että tilanteesta pääsee juttelemaan jonkun kanssa, vaikka keskusteluissa ei kannatta jäädä vatvomaan kurjaa tilannetta, kipuja ja kärsimystä. Se vain vahvistaa huonoa oloa. Pidä kiinni ystävistäsi, suuntaa ajatuksesi ja tekemisesi tietoisesti muuhun kuin murehtimiseen.  

Kannustan myös osallistumaan nivelpiirien tapahtumiin. Itse pääsin mukaan Lahden nivelpiirin 10-vuotissyntymäpäiville ja koin unohtumattoman päivän Railin, Mirjan, Eilan ja Mervin seurassa. Olo oli kuin valtiovieraalla.  

Oletko tullut ajatelleeksi, että ikääntyminen vaikuttaa jalkaterveyteesi monella tapaa? Kun lihasvoima ja -massa alaraajoissasi heikkenevät, syntyy erilaisia asentomuutoksia. Kynsiinkin tulee muutoksia ja nivelet löystyvät. Hoitotieteen professori, jalkaterapeutti (AMK) Minna Stolt kertoo sivuilla 6–11, miksi on tärkeää tutkia jalat jollei päivittäin, niin ainakin kerran viikossa. Harvemmin tulee miettineeksi, että sydänsairaudet vaikuttavat aina varpaisiin asti. Jalkaterveyskin pysyy mahdollisimman hyvänä, kunhan huolehtii sydän- ja verenkiertoelimistönsä sairauksista. 

Itse olen huomannut, että saan nykyään ostaa kokoa suurempia kenkiä kuin ennen. Erityisesti nivelrikkoa sairastavan tulee kiinnittää huomiota kenkiin. Jos jalat ovat kipeät tietynlaisten kenkien käytön jälkeen, on hyvä hetki miettiä, olisiko sittenkin vähän jäykempi pohja tarpeen.  

Stoltin kehotuksesta heitin jalkaraspit roskiin ja varasin yöpöydälleni paksua perusrasvaa. Joskus elintapamuutokset tapahtuvat pikkuhiljaa, mutta nyt se tapahtui kertaheitolla. Kohta voi taas kävellä kesäkengillä kantapäät paljaana. On mukavaa, kun ei tarvitse hävetä kuivuneita kantapäitään.  

Aurinkoisia loppukevään ja kesän päiviä rakas lukija! 

Arja Karasvirta
päätoimittaja
Suomen Nivelyhdistys ry