Slide

Leikkausjonossa oleminen heikentää fyysistä ja henkistä terveyttä

Julkaistu 14.06.2024 Niveltieto

Kun ihminen joutuu olemaan tekonivelleikkausjonossa vuodenkin, hänen henkinen ja fyysinen terveydentilansa on koetuksella. Fyysinen aktiivisuus vähenee, uni on katkonaista ja syntyy stressiä.

Ortopedi Esko Kaartinen toteaa, että jonossa olevan henkilön mahdolliset muut perussairaudet vaikuttavat oleellisimmin siihen, mitä vuoden aikana voi tapahtua. Pahentuneen nivelrikon takia saattaa liikunta jäädä miltei kokonaan, ja se on elimistölle monella tapaa haitallista.

”Kun mietimme rankkaa liikunnan puutetta, niin siinäkin suhteessa vuoden odottelu voi olla pahimmillaan jopa ’kuolemanvaarallista’, erityisesti juuri niissä tapauksissa, joissa asianomaisella henkilöllä on lähtökohtaisesti muitakin merkittäviä perussairauksia tämän leikkaushoitoa vaativan nivelrikkoisen nivelen ohella”, Kaartinen painottaa.

Kun tekonivelleikkauspäätös on aikoinaan asianomaiselle tehty, se on perustunut juuri siihen, etteivät konservatiiviset keinot hoitaa nivelrikkoa enää auta, ja nivelrikon aiheuttama kipuilu on jatkuvaa sekä piinaavan haitallista.

”Vuosi voi siten olla liian pitkä aika varsinkin sellaiselle henkilölle, joka joutuu siis käyttämään kipujen lievittämiseen jatkuvasti erilaisia kipulääkkeitä. Tiedämme, että kaikilla kipulääkkeillä voi pitempiaikaisessa käytössä olla monimuotoisia haittavaikutuksia elimistöömme”, Kaartinen sanoo.

Henkinen kestävyys kovilla

Mitä voimme tehdä helpottaaksemme stressiä ja psyykkistä kuormaa jonotilanteessa? Farmasian tohtori, positiivisen psykologian valmentaja Hanna Kortejärvi sanoo, että vaikeat tunteet kuuluvat väistämättä jonotilanteeseen.

”On tärkeää, että vaikeatkin tunteet saavat tulla näkyväksi ja kohdatuksi. Ja niistä saa puhua. Tunteet ovat viestintuojia. Tunteeseen voi liittyä esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, vihaa, ärtyisyyttä, pettymystä, jotka ymmärrettäviä ja inhimillisiä tunteita haastavassa tilanteessa. Kuuntelisin, mikä se viesti eli esimerkiksi tarve tai toive on, ja mitä nousee pintaan”, Kortejärvi kertoo.

Kannattaa havainnoida, missä kohdassa kehoa tunne tuntuu. Pelko, arvottomuuden tunne ja hylätyksi tuleminen voivat tuntua esimerkiksi sydämen alueella, viha ja ärtymys lisäksi kasvojen alueella ja käsissä.

”Kun ihminen tunnistaa tunnetilansa ja kokemuksensa, ja puhuu siitä toiselle, se luo tilaa muillekin ajatuksille kuin että, miksi en pääse sinne tekonivelleikkaukseen”, Kortejärvi neuvoo.

Tämän jälkeen voi päästä rationaaliseen ajatteluun kiinni eli pystyy miettimään ja keskustelemaan, mihin voi itse vaikuttaa ja mihin ei. Kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa. Ja siihen mihin ei voi harjoittaa myötätuntoa, voi todeta, että nyt on näin.

”Olen nyt tässä tilanteessa, tässä jonossa. Voinko jotenkin vaikuttaa siihen, että pääsisin jonossa nopeammin eteenpäin. Voinko soittaa johonkin numeroon. Mistä voin tiedustella, eteneekö jono ja missä kohdin sitä jonoa olen.”

Apua kivunhoitoon

Terveydenhuollosta kannattaa kysyä apua kivunhoitoon – pyytää ja vastaanottaa kipuihin apua. Itseään voi katsoa myötätuntoisesti. Koska moni joutuu käyttämään vahvoja kipulääkkeitä, on tärkeätä voida keskustella lääkärin tai hoitajan kanssa vahvojen kipulääkkeiden käyttöön liittyvistä ajatuksista, peloista ja kysymyksistä. Myös apteekista saa matalankynnyksen apua lääkehoidon ammattilaisilta.

”Ei ole yhtään tyhmää kysymystä olemassa, vaan kaikki kysymykset ovat tärkeitä ja arvokkaita. Nopeimmin kipulääkkeisiin liittyviin kysymyksiin saa vastauksen apteekista”, Kortejärvi muistuttaa.

Jos kivut alkavat heijastumaan yöuniin, ja jos tilanne menee siihen, että tulee masennus- ja ahdistusoireilua, tekee mieli vetäytyä sosiaalisista suhteista, elämänlaatu ja toimintakyky heikkenevät, on hyvä pyytää ja vastaanottaa apua.

”Apua tarvitaan, jos huomaa miettivänsä, kuormitanko liiaksi ystäviäni ja läheisiäni. Ja huomaa ajatusten pyörivän samaa kehää”, Kortejärvi sanoo.

Apua voi saada esimerkiksi terveysaseman psykiatriselta sairaanhoitajalta, työterveyshuollosta, diakoniatyöstä, vertaistukijoilta ja omasta hengellisestä tai henkisestä yhteisöstä.

Huomaa hyvä

Kun ihminen on jossain määrin hyväksynyt tilanteen, voi hän olla valmis katsomaan, mikä elämässä on hyvin sairaudesta huolimatta. Mitä voi edelleen tehdä, vaikka on kipuja ja on leikkausjonossa. Mitä arkiaskareita pystyy vielä tekemään. Jos aikaisemmin kävi ystävien kanssa kävelyllä, mutta enää se ei onnistu, kannattaa ystävistä pitää toisella tapaa kiinni: soittaa tai kutsua ystävä kotiin käymään.

”On tärkeää, että pääsee jakamaan edes lyhyesti sen, mikä tilanne on. Kun huomaa, että ystävä vähän väsähtää, voi siirtyä keskustelemaan muista asioista. Ehkä muistelemaan menneitä kivoja asioita. Tai mitä sitten kun leikkaus on ohi, mitä kivaa sen jälkeen tehdään”, Kortejärvi kannustaa.

Keskusteluissa ei kannatta jäädä vatvomaan kurjaa tilannetta, kipuja ja kärsimystä. Se vain vahvistaa huonoa oloa. Kannattaa tietoisesti suunnata ajatukset muuhun: katsotaan yhdessä valokuvia tai elokuvia, kuunnellaan musiikkia, tehdään yhdessä käsitöitä tai maalauksia, tai vaikka ruokaa. Kannattaa tehdä kaikkea sitä, mikä vie ajatuksia pois ikävästä tilanteesta.

Stressi on terve reaktio

Stressin kokeminen leikkausjonossa on normaali ja terve reaktio. Stressin kokemus syntyy nivelrikon tuomista kivuista ja kaikista niistä rajoituksista, joita nivelrikko ja leikkausjonossa odottaminen tuovat mukanaan.

”Joskus stressin hallinnassa auttaa se, että muistelee aiempia stressaavia elämäntilanteita ja kuinka niistä selvisi; mikä auttoi siinä tilanteessa ja mitä silloin teki. Vaikka eihän työkiireitä, läheisten kuolemia tai taloudellisia vaikeuksia voi välttämättä verrata suoraan kivusta ja liikuntarajoitteista johtuvaan stressiin”, Kortejärvi sanoo.

Tarvitsemme tervettä stressiä. Mutta jos stressi aiheuttaa ahdistavia ajatuksia ja kehollista kireyttä, ja jos elämä alkaa kapeutumaan, kyse on liiallisesta stressistä. Silloin olisi hyvä löytää sellaisia keinoja, joilla stressiä voisi kehosta ja mielestä purkaa pois. Stressi on sekä kehossa että tunteissa.

”Monille ihmisille ajatus itsensä rakastamisesta on aika vaikea, samoin kuin itsemyötätunto. Ja jos tuntuu siltä, ettei osaa, niin siitäkin tulee stressi! Eräs coach-ystäväni sanoi, ’itsensä rakastaminen on yksinkertaisimmillaan sitä, että pitää hyvää huolta itsestään’. Itselleen saa toivoa hyvää”, Kortejärvi sanoo hymyillen. ”Pysytään toiveikkaina, toimintakykyisinä ja optimistisena kaikesta huolimatta.”

”Kannattaa keskittyä siihen, mihin voi vaikuttaa. Ja siihen mihin ei voi harjoittaa myötätuntoa, voi todeta, että nyt on näin”, Hanna Kortejärvi sanoo.

Asiantuntijana farmasian tohtori, positiivisen psykologian valmentaja Hanna Kortejärvi.

Katso tallenne Kortejärven luennosta: Kuinka voi tehdä elämäntapamuutoksen omien sisäisten tekijöiden avulla? Keinoja ovat mm. kehon kuuntelemisen taito ja kestävä muutos, joiden avulla voi löytää oman elinvoiman vahvistumisen ja parantuneen toimintakyvyn. Kommenttipuheenvuoron pitää kokemustoimija Jutta Varis.

 

 

TEKSTI: Arja Karasvirta KUVA: Paula Artes

Kirjoitus on julkaistu Niveltieto-lehdessä 2/2024.

Jos haluat lukea lehden muutkin artikkelit, liity jäseneksi Suomen Nivelyhdistykseen. Saat lehden jäsenetuna. Siirry sivulle Jäsenyyden esittely

Voit myös tilata lehden

  • irtonumeron (8,60 euroa) Lehtiluukusta
  • vuositilauksen (33 euroa), neljä lehteä vuodessa. Siirry sivulle Nivelpuoti