Gradus-asteikko
Nivelen röntgenkuvaus on kaikista yleisin kuvantamistutkimus, jota käytetään kaikkialla maailmassa nivelrikon diagnostiikassa. Jos esimerkiksi polvesta tai lonkasta otetaan röntgenkuva, nivelrikon astetta voidaan arvioida kuvasta käyttäen ns. Kellgren-Lawrence (KL) -luokitusta. Tämä luokitteluasteikko julkaistiin vuonna 1963, ja se on ollut siitä lähtien kliinisessä käytössä ympäri maailman. KL-luokituksessa lääkäri katsoo polven tai lonkan röntgenkuvaa ja antaa sille luokan 0, 1, 2, 3 tai 4 riippuen nivelrikon vakavuusasteesta. Tätä KL-luokkaa kutsutaan myös gradukseksi. Puhekielessä kuuleekin monesti puhuttavan esimerkiksi gradus 3 -nivelrikosta.
Kun esimerkiksi tarkastellaan polven röntgenkuvaa ja lähdetään liikkeelle luokasta 0, KL-luokka tai gradus 0 tarkoittaa, että nivelen röntgenkuvassa ei nähdä mitään rakenteellisia muutoksia. KL-luokka 1 tarkoittaa tilannetta, jossa polvessa nähdään mahdollista nivelraon kaventumista ja mahdollisesti luun reunassa oleva luukieleke eli osteofyytti. Luokka 1 on siis käytännössä hieman epävarma tulkintatulos, joka usein annetaan silloin, kun röntgenkuva ei ole täysin normaali, mutta toisaalta siellä ei nähdä selviä muutoksia luurakenteessa tai nivelraossa.
KL-luokka 2 on ensimmäinen luokka, jossa nähdään selviä muutoksia nivelen luurakenteissa (selvät osteofyytit) ja mahdollista kaventumaa nivelraossa. Edelleen KL-luokassa 3 nähdään jo useita kohtalaisia osteofyyttejä, selvä nivelraon kaventuminen sekä jonkin verran tihentymää rustonalaisessa luussa.
KL-luokka 4 edustaa kaikista vakavinta tilannetta, missä nähdään kookkaita osteofyyttejä, merkittävä nivelraon kaventuminen, vaikea tihentymä rustonalaisessa luussa sekä luiden päiden epämuodostuma.
Olennaista on tiedostaa, että KL-luokat (gradukset) 0 ja 1 eivät vielä edusta varsinaista rakenteellista nivelrikkoa. Luokat 3 ja 4 edustavat jo pitkälle edennyttä nivelrikkoa. Erityisesti gradus 4 -nivelrikossa voidaan röntgenkuvassa nähdä tilanne, jossa nivelrakoa ei näy enää lainkaan, vaan luiden päät hankaavat nivelessä toisiaan. Tällaisessa tilanteessa tekonivelleikkaus on usein ainoa hoitovaihtoehto, jos oireet ovat voimakkaat.
Lopuksi on hyvä vielä muistuttaa, että nivelrikon luokittelu röntgenkuvasta edustaa vain nivelen rakenteellisten muutoksien laajuutta. Se ei suoraan kerro sitä, miten paljon potilaalla on oireita. Voi olla tilanteita, jossa nivelrikon gradus on röntgenkuvassa 4, mutta potilaalla ei siltikään ole merkittävästi elämää haittaavia oireita. Toisaalta voi olla tilanteita, jossa nivelrikon gradus on vain 2, mutta potilaalla on silti erittäin voimakkaat oireet. Tämän takia tekonivelleikkauspäätöstä ei voida tehdä pelkästään röntgen- tai magneettikuvauksenkaan perustella, vaan potilaan oireet on aina otettava huomioon.
Kirjoittaja: Simo Saarakkala, Oulun yliopiston professori ja Suomen nivelrikkotutkimusyhdistyksen puheenjohtaja
