Perustyytyväisyys vie pitkälle niin työelämässä kuin vapaaehtoistoiminnassakin
Venyminen on arvokasta. Jatkuvana ja liiallisena tilana se on myös haitallista. Jos oma tekeminen tuntuu riittämättömältä, ihminen pyrkii luontaisesti lisäämään riittämistä venymällä. Liiallinen venyminen tarkoittaa, että ihminen yrittää mukautua sellaisiin vaatimuksiin, joihin voimavarat eivät venyttäessäkään riitä. Kuminauhakin katkeaa lopulta. Venymiselle tarvitaan vastavoima, ja yksi sellainen on tyytyväisyys. Aiheesta mainion kirjan on kirjoittanut organisaatiopsykologi Eveliina Holmgren.
Innostuksella on valtava merkitys ihmisen hyvinvoinnille ja organisaatioiden tuottavuudelle. Intensiiviset tunteet – sekä positiiviset että negatiiviset – tuovat tekemiseemme virtaa ja aktivoivat meitä, mutta niiden tunteminen myös kuluttaa fyysisiä ja psyykkisiä voimavarojamme. Matalamman vireystilan tunteet ovat aliarvostettuja ja todellisuudessa varsin arvokkaita toiminnan peruspilareita, joiden varaan aikaansaannokset usein rakentuvat.
Arjessa koettu tavallinen tyytyväisyys on tärkeää. Arkinen tyytyväisyys voi auttaa tekemään niin tylsiä perustehtäviä kuin innostaa odottamaan myös jännittävämpiä ja motivoivampia haasteita − oli kyse sitten kotitöistä, työtehtävistä tai vapaaehtoistoiminnasta. Joillekin tylsä perustehtävä, esimerkiksi imuroiminen, voi myös tuoda hallinnan tunnetta ja rentouttaa. Tyytyväisyyttä voi toisaalta tuottaa sekin, että saa tehtyä ne tylsät tai työläät tehtävät.
Hyväksyvää tietoista läsnäoloa
Tyytyväisyyden hetket lipuvat helposti ohi huomaamatta. Niiden huomaamisesta olisi kuitenkin meille hyötyä. Apu tähän saattaa löytyä tietoisuustaitojen kehittämisestä. Tietoiseksi tulemisella tarkoitetaan huomion kiinnittämistä asioihin, jotka tyypillisesti sujuvat ilman huomioita. Valmius ja kiinnostus havainnoida monenlaisia työhön, vapaaehtoistoimintaan tai ylipäätään elämään liittyviä tunteita auttaa niin tyytyväisyyden kuin muidenkin tunteiden huomaamista.
Tyytyväisyyden lisäksi myös tyytymättömyys on arvokasta silloin, kun se edistää toimintaamme ja tukee toivottuja muutoksia. Liiallinen ja jatkuva tyytymättömyys vie kuitenkin voimat.
Jotta osaisimme hyödyntää sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden tuomaa tietoa, tulisi meidän tarkastella sekä toimivaa että toimimatonta osaa elämästä aidosti ja rehellisesti. Tarvitsemme kykyä asettua arvostavasti monenlaisten tunteiden äärelle. Myös ahdistus, kiire, stressi ja monet muut kielteisiksi luokitellut tunteet voivat edistää uusien ajattelutapojen syntymistä siinä missä joutilaisuus, rentous ja ilokin. Jotta kaikkien tunteiden tuomaa energiaa päästään hyödyntämään, täytyy tasapainotella myönteisten ja kielteisten tunteiden välillä ja ymmärtää moninaisuutta.
Työssä ja esimerkiksi vapaaehtoistoiminnassa tarvitaan kykyä nähdä jo olemassa oleva hyvä. Samanaikaisesti tarvitaan kykyä myöntää tyytymättömyyttä aiheuttavat tosiasiat ja tavoitella jotain parempaa. Tyytyväisyyden käsite sisältää jännitteen tyytymisen ja tyytymättömyyden välillä. Tyytyväisyys ei kuitenkaan ole vain tyytymistä. Se on myös niistä suurista pienistä asioista nauttimista.
Jokainen vahvistaa omaa ajatteluaan ja putoaa omiin ansoihinsa
Huonon näkeminen on hyvän näkemistä helpompaa. Suodatus on yksi yleisimmistä ajattelun ansoista. Suodattaminen tarkoittaa, että ihminen kiinnittää huomiota vain jokapäiväisen elämän negatiivisiin puoliin, jättäen huomiotta kaikki positiiviset. Ihmisen biologiaan on vahvasti koodattu kyky valpastua silloin, kun jotakin mahdollisesti omaa toimintaa uhkaavaa tapahtuu ympäristössä. Siksi ikävät uutiset myyvät iloisia paremmin.
Ajattelun ansat ovat negatiivisia päättelymalleja. Näihin kuuluu tyypillisesti myös itsensä leimaaminen ja tuomitseminen sekä vahvoina hallitsevat “minun täytyy” ja “minun pitäisi” -ajatukset.
Tarvitaan oman toiminnan huokoistamista
Tietoisuustaitojen lisäksi tyytyväisyyttä edistää palautuminen. Kyse ei ole siitä, etteikö elämässä välillä kuuluisikin uupua. Kyse on siitä, että täytyy palautua, ja että sille on varattu aikaa.
Urheilijat tuntevat blokkiharjoittelun perusteet. Siinä intensiivisen, raskaan tekemisen ja kevyemmän ponnistelun jaksot jaksotetaan suunnitelmallisesti. Samanlaista suunnitelmallisuutta tarvittaisiin muuallakin elämässä ja erityisesti työssä. Kevyemmän jakson tarkoituksena on huolehtia palautumisesta. Monissa ammateissa ei kuitenkaan ole luontaisesti kevyemmän työn jaksoja, jolloin työskentely saattaa tuntua ainaiselta turbovaihteen käyttämiseltä. Nykyään on alettu puhua työn huokoisuudesta. Työhyvinvoinnin ja tuottavuuden kannalta työhön tarvitaan myös ilmaa ja kevyempiä jaksoja. Hallittu, sallittu hidastaminen ja työn ohjattu huokoistaminen sekä huomion kiinnittäminen kalenteriin on tärkeää.
Työntekijöiden lisäksi myös moni vapaaehtoinen täyttää kalenterinsa vähemmän huokoisesti. Toisinaan onkin paikallaan muistutella, että vähempi riittää myös vapaaehtoistoiminnassa.
Vastavoima jatkuvalle venymiselle rakennetaan yhdessä
Ihmiskunnan tärkeimmät voimavarat ovat jaettuja. Yhteisiä voimavaroja tarvitaan siihenkin, että osaisimme vaalia jaksamistamme emmekä polttaisi itseämme loppuun omilla vaatimuksillamme. Tarvitaan yhteistä keskustelua riittävän hyvän kriteereistä ja uupumista välttävistä toimintatavoista sekä huomion kiinnittämistä tyytyväisyyteen.
Tyytyväisyyden edistämisen työkalupakkiin kuuluu organisaatiopsykologi Eveliina Holmgrenin mukaan 1) hyväksyminen, 2) nykyhetkeen kiinnittyminen, 3) toimiminen ei-hyväksyttävien asioiden muuttamiseksi, 4) ajattelun ansojen tunnistaminen, 5) toimiminen arvojen ja tavoitteiden mukaisesti sekä 6) laajemman kontekstin tunnistaminen. Tyytyväisyyden edistäminen ei ole vain jokaisen itsensä vastuulla. Edellä mainitun työkalupakin onkin syytä olla aktiivisessa yhteiskäytössä.
Lue lisää aiheesta: Eveliina Holmgren, 2023: Tyytyväisyys. Vastavoima jatkuvaa venymistä vaativalle työlle. Tuuma-kustannus.
Ella Niini
hankekoordinaattori
VetoVoimaa-hanke
