Miten mennä vaivojaan myötäkarvaan
Elämä on. Meihin sattuu ja meille tapahtuu, eikä aina ole helppoa hyväksyä kaikkea.
Jos katsoo elämänsä asioita kaikessa rauhassa, miten ne nyt ovat, nivelrikot ja muut, on se hyvä alku. Mitä siis nyt? Mitä nyt voi tehdä. Voisiko sittenkin vielä luoda uusia tavoitteita tulevaisuuteen. Tavoitteita, joita kohti askeltaa, ihan hissun kissun. Itsekseen ja myös muiden avulla.
Mikä on sopivasti
Oman rasitusikkunansa löytäminen ja sen huomioonottaminen on yksi konkreettinen askel eteenpäin. Kun alat hahmottaa rasitusikkunaasi, osaat vähitellen rajata tekemisiesi määrää, itsellesi nyt sopivammaksi. Eikä enää tule niitä päiviä, jolloin ei jaksa tai pysty kerta kaikkiaan mitään. Yli- ja alivireydestäkin voi oppia vähitellen parempaan tasapainoon.
Rasitusikkunaansa löytää, kun tekee jonkin aikaa paperille päiväkirjaa tekemisistään. Tein ja se valaisi paljon. Saatoin sen jälkeen jaotella tekemistä eri päiville, sirotella liikuntaa ja lepoa useampaan kohtaan päivässä ja viikossa. Liikunta on itse asiassa muutenkin hyvä jaotella useampaan osaan päivässä. Tietenkään työn ja perheen velvoitteita ei ihan niin voi säädellä, eikä olosuhteisiin vaikuttaa, mutta sen mukaan, miten kulloinkin voi.
Tunteet vie, tunteet tuo
Omat tunteet ovat vastaanottamisen arvoisia. Vaikka se voi joskus viedä voimia – kun harmittaa ja suututtaa. Sehän on aina totta, tunne. Ja sille on aina syynsä. Tunne kertoo esimerkiksi, mikä ei ole nyt hyvin ja tarvitaanko muutosta johonkin. Tunne voi olla käyttövoima ja muutosagentti. Mikään tunne ei myöskään ole väärä. Kivuthan eivät ole kivoja, eikä luopuminen. Ei ihme, että suututtaa niin pahuksen paljon! Voiko asioille tehdä jotakin, ja jos, niin mitä? Joihinkin tilanteisiin on tietenkin myös sopeuduttava välillä. Hyvä olla silloin kiltti itselleen, niin jaksaa paremmin. Olisiko meidän aika vihdoin opetella kiltteyttä ja myötätuntoisuutta itseäänkin (ei aina vain muita) kohtaan?
Kierre voi muuttaa suuntaa
Ihminen on kokonaisuus. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Kipu vaikuttaa mieleen. Kun mieli on maassa, ei oikein jaksa ihmisiäkään. Surullisena kipukin on kipeämpää. Kun sitten vaikutat yhteen asiaan, teet jotakin mistä tykkäät, tunteesi ja sen myötä suhtautumisesi hankalaan saattaa muuttua. Kaikki käsillä tekeminen jo ylipäätään avaa ymmärrystä. Tietoinen hengittely tekee oikein hyvää. Sanoa samalla itselleen: Ei ole hätää. Tai jos mahdollista, jutella toisen kanssa, jonkun, joka ymmärtää. Siitä seuraa heti valoisampi mieli, joka voi vaikuttaa myös fyysiseen oloon.
Mitä itse harrastan paljon, on mennä metsään, sananmukaisesti… Suurten kuusten alla on hyvä olla. Kierre voi milloin vain muuttua hyvän kierteeksi, jossa yksi hyvä teko, tai asia, tuo toisen ja kolmannen.
Kiitollisuus
Päivään jos mahtuu montaa, on se onnellista. Mutta kyllä vähäkin voi riittää. Kaistale taivasta, jossa pilvet kulkevat, nuo auringonläikät seinillä. Metsäpolullani vilistävät jänikset, oravat. Hyvä uutinen, kiva postaus, joka tupsahtaa puhelimeen… näitä pieniä asioita, jotka saavat veren kiertämään ja hormonit hyrräämään, riittää.
Kiitollisuutta voi opetellakin pitämällä kiitollisuuspäiväkirjaa, johon merkitsee päivittäin kolme kiitosaihetta. Kokeile!
Jos minusta on johonkin
Jokainen haluaa olla tarpeellinen ja voida antaa osaamisestaan. Kun sain kuunnella toista, jolla huolia, tai sain olla mukana vertaisprojektissa. Hymyillä takaisin. Avata oven toiselle. Tunsin niin olevani olemassa, ryhtini oikein suoristui ja sydämen kohdalla tuntui vaihteeksi ilo.
Mitä vaivoja sinulla onkin, aina löytyy vertaisia, joiden kanssa jakaa. Ja se, mikä meinasi murtaa kokonaan, siitä selvinneenä omistaa kokemustietoa, jolla voi joskus auttaa muita.
Menen vaivojani, menen elämääni myötäkarvaan. Otan huomioon jaksamisen, ja teen mitä voin. Otan itseni todesta. Otan muut todesta. Tiedän, etten ole yksin. On muita, jopa lähes samoissa tilanteissa. Vertaisia, joita loppujen lopuksi olemme ihan kaikki toisillemme ihmisinä.
Kirjoittaja
Merja Korpisaari, Toivo-vertaistukija
