Kivun lääkehoito

Muista lääkehoidossa

• Älä käytä itsehoitolääkkeitä ja reseptilääkkeitä yhtä aikaa.
• Älä käytä kahta tai useampaa tulehduskipulääkettä samanaikaisesti.
• Koska nivelrikon kipu on aaltoilevaa, käytä kipulääkkeitä vain kipuoireiden aikana.

Lääkärissä nivelrikon kivun lääkehoito suunnitellaan jokaiselle yksilöllisesti ja potilasta ohjataan käyttämään lääkitystä tarpeen mukaan. Lääkitys aloitetaan miedommista vaihtoehdoista, jotta kipujen lisääntyessä on mahdollista siirtyä voimakkaampiin valmisteisiin. Tärkeimmät lääkevaihtoehdot ovat parasetamoli, tulehduskipulääkkeet (myös iholle siveltävät valmisteet), opioidit ja niveleen ruiskutettavat glukokortikoidi (kortisoni) ja hyaluronaatti (mm. kukonhelttauute) -valmisteet.

Parasetamoli

Parasetamoli on tehonsa ja turvallisuutensa vuoksi nivelrikon ensisijainen itsehoitoon sopiva kipulääke niille potilaille, joilla sen teho on riittävä. Parasetamolilla on suhteellisen pieni kipua lievittävä vaikutus, vaikutus on samaa luokkaa tai jonkin verran lievempi kuin tulehduskipulääkkeiden. Parasetamoli vaikuttaa todennäköisimmin keskushermoston kautta. Siltä puuttuu tulehdusta estävä vaikutus, joten siihen ei liity tulehduskipulääkkeiden tyypillisiä haittavaikutuksia.

Tavanomainen turvallinen annos on ½–1 tablettia (eli 500–1000 mg) 4–6 tunnin välein korkeintaan kolme kertaa päivässä. Käytettäessä parasetamolia tavanomaisina annoksina ja tilapäisesti haittavaikutukset ovat erittäin vähäisiä. Pitkäaikaiskäytössä ja yliannoksina parasetamoli voi aiheuttaa maksavaurion vaaran.

Tulehduskipulääkkeet

Jos parasetamolin teho ei riitä, siirrytään tulehduskipulääkkeisiin. Tulehduskipulääkkeet vaikuttavat nivelkudosten kipuhermopäätteissä. Lievien ja lyhytaikaisten nivelrikkokipujen hoitoon soveltuvat apteekista ilman reseptiä saatavat itsehoitoon tarkoitetut, suun kautta otettavat tulehduskipulääkkeet (ibuprofeeni, ketoprofeeni ja naprokseeni). Itsehoitolääkkeet on tarkoitettu vain tilapäisten oireiden hoitoon ja satunnaiseen, kerrallaan korkeintaan muutaman päivän jatkuvaan käyttöön. Tietoa oikean lääkevalmisteen valitsemiseen ja turvalliseen itsehoitoon saa apteekista.

Jos tulehduskipulääkitys ei vaikuta 3–5 vuorokaudessa, sen käyttöä ei tule jatkaa pitempään, vaan on järkevää kääntyä lääkärin puoleen. Määrätessään tulehduskipulääkkeitä lääkäri tarkistaa lääkkeen sopivuuden pitempiaikaiseen hoitoon. Perinteisiä reseptillä määrättäviä tulehduskipulääkkeitä (esim. ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, diklofenaakki) löytyy apteekista useilla eri kauppanimillä. Tulehduskipulääkkeitä käytetään nivelkipujen hoidossa pienimmällä tehokkaalla annoksella lyhyimmän mahdollisen ajan. Kaikki tulehduskipulääkkeet ovat keskimäärin yhtä tehokkaita lievittämään nivelkipua. Lääkkeiden tehoa ja haittavaikutuksia on vaikea ennustaa, sillä eri valmisteet tehoavat hieman eri tavoin eri henkilöillä. Siksi lääkitystä voidaan joutua usein vaihtamaan.

Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutuksia ovat muun muassa ruoansulatuskanavan ärsytys (esim. haavaumat), yliherkkyysreaktiot, verenpaineen nousu, verenvuoto ja turvotus. Ruoansulatuskanavan haittojen riskiä voidaan pienentää käyttämällä ns. COX-2-painotteisia (meloksikaami tai nabumetoni) tai COX- 2-selektiivisiä tulehduskipulääkkeitä (etorikoksibi tai selekoksibi) tai liittämällä perinteiseen tulehduskipulääkehoitoon mahan limakalvoa suojaava lääke (protonipumpun estäjät (esim. omepratsoli, esomepratsoli, pantopratsoli), H2-salpaajat (esim. ranitidiini) tai misoprostoli).

Kaikkien tulehduskipulääkkeiden käyttöön tiedetään liittyvän lievästi suurentunut vaara sairastua verisuonitapahtumiin, kuten sydäninfarktiin tai aivohalvaukseen. Tulehduskipulääkkeiden käyttö voi lisätä myös sekä sydämen että munuaisten vajaatoiminnan riskiä. Käytä siis lääkkeitä tarkasti lääkärin ja käyttöohjeiden mukaisesti.

Paikalliset tulehduskipulääkkeet

Itsehoitona voi käyttää myös yksinään tai muun lääkehoidon, kuten parasetamolin rinnalla, paikallisesti ihon kautta imeytyviä kipua lievittäviä tulehduskipulääkettä sisältäviä geelejä (ibuprofeeni, diklofenaakki ja piroksikaami). Ne soveltuvat parhaiten polvi-, käsi- ja jalkanivelrikkokipujen hoitoon, kun nivelen päällä on vähän pehmytkudosta.

Paikallista tulehduskipulääkettä hierotaan yleensä kevyesti ehjälle iholle 2–4 kertaa vuorokaudessa. Niillä on vähemmän haittavaikutuksia kuin suun kautta otettavilla tulehduskipulääkkeillä. Vaikutus on näissäkin yksilöllinen. Jos kiputila ei helpotu lainkaan 1–2 viikon lääkkeen ohjeen mukaisen itsehoitokäytön jälkeen, on hyvä ottaa yhteyttä lääkäriin. Geelien käyttöön voi liittyä valoherkistymisen mahdollisuus, joten geelillä sivelty iho kannattaa suojata auringolta.

Opioidit

Ellei parasetamolilla ja tulehduskipulääkkeillä saada riittävää tehoa nivelrikkokipuun tai niitä ei haittavaikutusten vuoksi ole mahdollista käyttää, nivelrikkokipua voidaan lääkärin määräyksellä hoitaa opioideilla. Ne vaikuttavat keskushermoston eli aivojen ja selkäytimen kivunsäätelyjärjestelmiin. Käyttökelpoisimpia lieviä opioideja ovat tramadoli ja kodeiini. Kodeiini on käytössä yhdistelmänä ibuprofeenin tai parasetamolin kanssa. Tramadoli yhdistelmänä parasetamolin kanssa. Vahvempia opioideja (kuten buprenorfiini, oksikodoni ja fentanyyli) voidaan käyttää hyvin harkitusti määräaikaisena hoitona vaikeaoireisessa nivelrikossa, jossa odotetaan esimerkiksi kirurgista hoitoa eli leikkaukseen pääsyä.

Opioideja on käytettävä tarkoin lääkärin seurannassa ohjeiden mukaan, koska niillä saattaa olla haittavaikutuksia, ja joillekin käyttö voi aiheuttaa riippuvuutta. Niiden tyypillisiä haittavaikutuksia ovat pahoinvointi, oksentelu, väsymys ja ummetus.

Nivelruiskeet

Lääkärin antamia nivelten pistoshoitoja käytetään, kun muu lääkehoito osoittautuu riittämättömäksi tai sopimattomaksi. Glukokortikoidipistosten (kortisoni) teho perustuu niiden voimakkaaseen tulehdusta ja kipua lievittävään vaikutukseen. Niitä käytetään niin isojen kuin pienten nivelten nivelrikon tulehdus- ja nesteilyvaiheissa. Lääkäri tyhjentää ensin nivelen tulehduksen aiheuttamasta ylimääräisestä nesteestä ja ruiskuttaa tilalle kortisonia. Pistokset annetaan yleensä glukokortikoidivalmisteen mukaan 2–4 viikon välein tarvittaessa kahden kolmen pistoksen sarjana. Toistuvasti annettujen glukokortikoidiruiskeiden vaikutus nivelrikon etenemiseen on epävarma, mutta on mahdollista, että toistuvilla glukokortikoidiruiskeilla on epäsuotuisia vaikutuksia nivelrikkorustoon.

Kansainvälisten hoitosuositusten suhtautuminen nivelensisäisiin hyaluronaattiruiskeisiin on ristiriitaista: joissakin suositellaan niiden käyttöä ja joissakin otetaan selkeä kielteinen kanta. Hyaluronaattivalmisteita voidaan kokeilla polvinivelrikon hoidossa varsinkin, jos muilla konservatiivisilla hoidoilla ei saada riittävää tehoa tai muut sairaudet tai riskitekijät rajoittavat muiden lääkehoitojen käyttöä. Hyaluronaatin vaikutuksen ajatellaan perustuvan tulehdusta ja kipua lieventäviin ominaisuuksiin. Sen vaikutus polvinivelrikkokipuun ja toimintakykyyn saattaa alkaa hitaammin, mutta vaikutus on pitempi kuin glukokortikoidiruiskeilla. Ruiskeet annetaan tavallisesti viikon välein kolmen viikon jaksona, tai yksi pistos kerran puolessa vuodessa tai vuodessa, valmisteen mukaan. Eri hyaluronaattivalmisteet voivat poiketa toisistaan vaikutuksen, voimakkuuden ja keston sekä haittavaikutusten yleisyyden osalta, mutta luotettava näyttö tästä puuttuu. Haittavaikutuksena hyaluronaattivalmisteet voivat aiheuttaa nivelkipua ja turvotusta. Myös yksittäisiä allergisia reaktioita on havaittu.

Glukosamiini ja kondroitiini

Tämänhetkisen tutkimusnäytön valossa glukosamiini ja kondroitiini eivät eroa lumelääkkeestä eli vaikuttamattomasta aineesta nivelrikon hoidossa. Jotkut kokevat kuitenkin saavansa niistä apua nivelrikko-oireisiinsa. Niiden syömisestä ei myöskään ole osoitettu olevan merkittävää haittaa – hintaa lukuun ottamatta.

Ravitsemus ja ravintolisät

Säännölliset ruokailuajat ja monipuolinen ruokavalio, joka sisältää riittävästi välttämättömiä suojaravintoaineita (hivenaineita ja vitamiineja) ja sopivasti energiaa, ovat terveellisen ruokavalion perusta. Säännöllinen ja monipuolinen ruokailu edistää nivelrikkoisen terveyttä ja painonhallintaa.

Muut lääkehoidot

Kansainvälisissä hoitosuosituksissa mainitaan duloksetiini ja kapsaisiinivoide mahdollisina hoitovaihtoehtoina, joskaan ne eivät ole ensisijaisia nivelrikon lääkehoidossa. Duloksetiinia käytetään laajemmin neuropaattisen (hermovauriokipu) kivun hoidossa muidenkin indikaatioiden yhteydessä, ja myös nivelrikkokivun hoidossa on havaittu jonkinasteista positiivista tehonäyttöä. Sitä voidaan harkita, jos potilaalla on oirekuvassa merkkejä neuropaattisesta kivusta tai masennuksesta. On kuitenkin tärkeää ottaa huomioon duloksetiinin haittavaikutukset sen käytön yhteydessä.

Kapsaisiinivoidetta käytetään erityisesti vaikeissa paikallisissa kiputiloissa, kuten herpestulehduksen jälkeisessä neuropaattisessa kivussa. Nivelrikossa on käytetty selvästi tätä miedompia kapsaisiinivoiteita. Kapsaisiinivoidetta voi harkita polvinivelrikossa, mutta sitä ei suositella sorminivelrikossa, koska voiteen joutuminen silmiin voi aiheuttaa haittoja.