Vapaaehtoistyö tuntuu hyvältä

Yhdistyksessämme on vapaaehtoisina myös miehiä. Helsingin nivelpiiri vapaaehtoinen Jorma Karhu kertoo omasta roolistaan.

Tärkein tehtäväni ihan alusta asti on ollut kahvinkeitto erilaisissa tilaisuuksissa. Minä keitän kahvit ja Heikki Multaharju hoitaa pullat. Osallistun aina myös isompiin luentoihin ja tapahtumiin, joita on neljä kertaa vuodessa. Nivelpiiri kokoontuu yhdeksän kertaa vuodessa. Kokouksissamme käy aina noin 20 jäsentä. En osallistu enempää, etten kuormita itseäni. Haluan olla avuksi ja tavata muita ihmisiä ja tuttuja jäseniä.  

Olen mukana keskusteluissa ja kuuntelen ihmisiä mielelläni. Se on antoisaa, kun saa olla ihmisten kanssa tekemisissä. Kuuntelen, ja kun ihmiset innostuvat puhumaan, niin se on aina hyvä asia. Moni on aika ujo alussa, kun keskustellaan, mutta kyllä se kipu on semmoinen, että siitä halutaan puhua – ja siitä se lähtee menemään. Yritän pitää sitä pakettia kasassa. Olen aikoinaan työskennellyt palokunnassa ja ambulanssissa, niin sitä haluaakin auttaa ihmisiä. Se on omassa persoonassa se, että haluaa auttaa.  

Minua motivoi tässä hommassa se, kun ihmiset saavat tietoa nivelrikosta. Kun he tulevat kiittämään jälkikäteen. On kiva kuulla jäsenilta, että ’nähdään taas’, tai että ’taas oli hyvää kahvia’!  

Voin kerran vuodessa järjestää jonkin ohjelman tuttujen kavereiden ja sukulaisten kautta. Näin pääsen vähän osallistumaan ohjelman tekoon.   

Osallistun tilaisuuksissa jäsenhankintaan. Lomakeskuksissa pidän vähän rekvisiittaa mukanani, jos vaikka joku tulee kysymään Nivelyhdistyksestä. T-paita on hyvä, liikkuva mainos. Kun joku tulee kysymään, että mikä tuo logo on, niin kerron hänelle. Tarjoan myös lehden ja mainoksen. Käyn kylpylässä noin kerran vuodessa.  

Stressiä ei minulle tästä tule, tämähän on vapaaehtoistyötä! Vapaaehtoistoiminnan pitää tuntua hyvältä. Olen sitä mieltä, että silloin pitää lopettaa, jos tulee stressiä. Tämä on kivaa, kun ei ole velvoitteita. Annan vain oman panokseni toimintaan – se on pieni juttu, mutta tuntuu itsestäni hyvältä. Omia rajojaan kannattaa kunnioittaa, ettei näännytä itseään liialla tekemisellä. Muistaa itsensä ja että oma hyvinvointi on ykkönen.  

Näen, että tiedon jakaminen on tärkeätä, kun jäsenistön määrä on vähentynyt. Siihen pitää panostaa. Olen vähän huolissani Helsingin nivelpiiristä, uusia tekijöitä pitäisi saada lisää. Nivelpiiriläisten keski-ikä on 70–80 vuotta, eivätkä he oikein jaksa osallistua. Nuoremmat tulevat vain käymään; he haluavat tukea tekonivelleikkaukseen ja kun leikkaus on tehty, heitä ei enää näe. Mietin, onko nivelpiirien tulevaisuus somessa? 

Helsingin nivelpiiri kokoontuu Kampin palvelukeskuksessa, Broidi-salissa, jossa on oikein hyvät tilat. Sinne pääsee ympäri Helsinkiä helposti, koska olemme keskellä kaupunkia. Kampissa olemme olleet jo sellaiset 10–15 vuotta. Palvelukeskuksen henkilökunta on mukavaa.  

Jorman motto: Elä hyvin tämä päivä. Jos elämän mittapuu on päivä, ja joka päivä sinä synnyt ja illalla nukut pois, elä siis hyvin tämän päivän elämä. Voit itse päättää, haluatko päivästäsi hyvän vai huonon, tuli räntää tai aurinkoa, itse päätät. Lähde sillä mielialalla, että kyllä tästä hyvä päivä tulee.  

Teksti ja kuva: Arja Karasvirta, Niveltieto 3/2023