”Sairastuin olkapään nivelrikkoon parhaassa työiässä”

Kun Pirjo Väyrysen olkapään nivelrikko löydettiin, olkapää oli jo niin kulunut, että se olisi pitänyt leikata. Diagnoosi ei yllättänyt, sillä suvun naisilla on nivelrikkoa. Väyrysen perhe ja lähipiiri ovat suhtautuneet sairastumiseen ja avun tarpeeseen ymmärtäväisesti.

Nivelrikkodiagnoosi ei tullut vuonna 2015 silloin 39-vuotiaalle Pirjo Väyryselle ”puskista”, mutta järkytys se oli.

”Vaikka nivelrikko on tuttu tauti, koska äidilläni ja hänen sisaruksillaan on hyvin monella nivelvaivoja ja niveliä on vaihdettu, niin yllätys oli se, että sain taudin siinä iässä – ihminen parhaassa työiässä! Minulla oli mielenkiintoinen työ, olin esihenkilöasemassa ja hyvässä roolissa, josta tykkäsin. Olen koko työurani aikana ollut vain muutaman päivän poissa töistä flunssan takia, ja nyt yhtäkkiä minulle määrättiin kolmen kuukauden sairausloma”, Väyrynen kuvailee. Yllätys oli myös se, että nivelrikko löydettiin olkapäästä, ei polvesta, kuten suvun muilta naisilta.

Nivelrikko ei suinkaan oireillut olkapäässä, vaan koko kädessä. Väyrynen oli kesälomalla, kun hän alkoi ihmetellä, miksi hänen oikea kätensä on jääkylmä ja häntä paleltaa. Työterveyslääkärin vastaanotolla lääkäri alkoi heti epäillä, että olkapäässä on jotain vialla. Röntgenkuva paljasti, että kyseessä on nivelrikko. Ortopedin tekemissä tarkemmissa tutkimuksissa selvisi, että olkapää oli loppuun kulunut.

”En ollut oireillut, ja nyt minulle kerrottiin, että olkapää on periaatteessa vaihtokelpoinen. Jälkeenpäin työkaverini ovat kertoneet, että pidin vasenta kättäni todella usein oikean olkapääni päällä. Itse en ollut huomannut tekeväni niin”, Väyrynen kertoo.

Koska Väyrynen oli tekonivelleikkausta ajatellen vielä nuori, lääkärin kehotuksesta leikkausta yritettiin siirtää mahdollisimman pitkälle, muun muassa konservatiivisin keinoin.

”Olen kokeillut kaikenlaisia keinoja, muun muassa perinteistä fysioterapiaa, uintikuntoutusta ja sitten erinäköisiä lääkkeitä; on pistetty kortisonia ja Synviscia. Kun on oikein kipeä, niin kipu vetää hartiat ihan jumiin. Akupunktio auttaa rentoutumaan, samoin rentoutuskellunta, mutta näistä on tosin vain hetkellistä apua. Näiden avullahan sitä on kuitenkin vuosikaudet menty eteenpäin”, Väyrynen toteaa.

Puhdistusleikkaus tähystämällä

Vuoden päästä nivelrikon löytymisestä olkapäähän tehtiin avarrusleikkaus, jossa olkapäätä avarrettiin ja putsattiin ylimääräiset luunsirut pois. Muutaman vuoden päästä myös vasemmasta olkapäästä löydettiin nivelrikko, ja siihenkin tehtiin sama leikkaus.

”Leikkaus auttoi todella hyvin oikeaan olkapäähän – siitä oli apua pitkäksi aikaa ja pärjäsin sen kanssa. Mutta vasemmassa siitä ei ollut suuremmin hyötyä. Noin puolen vuoden päästä olkapää oli ihan samassa kunnossa, kuin se oli aikaisemminkin ollut”, Väyrynen sanoo.

Hän alkoi harkita tekonivelleikkausta siinä vaiheessa, kun käden liikeradasta oli enää vain muutama prosentti jäljellä – käsi käytännössä vain roikkui sivulla. Väyrysen tasapaino alkoi horjua, koska yläkehoa ja käsiä ei enää pystynyt käyttämään tasapainottamaan menoa.

”Rupesin kävelemään tosi varovasti, koska horjahtelin. Liukuportaita en enää voinut käyttää, koska en pysynyt pystyssä niissä. Myös jumpat ja liikunta jäivät. Nukkuminen oli vaikeata, sillä kyljen kääntäminen toiselle ei onnistunut kipujen takia. Totesin ortopedille, että nyt on pakko tehdä jotain.”

Lopulta kivut olivat niin pahoja, että vasempaan olkapäähän päädyttiin tekemään tekonivelleikkaus vuonna 2022. Ensimmäisenä oireillut oikea olkapää sai uuden kokotekonivelen vuonna 2024 lokakuussa.

Kaksi tekonivelleikkausta

Väyrynen näyttää olkapäissään olevia arpia. Vasemmassa olkapäässä on paljon isompi arpi kuin oikeassa.

”Uudet tekonivelet ovat pienikokoisempia kuin vanhat, ja niissä on käytetty nanoteknologiaa. Paraneminen on nopeampaa. Luu kasvaa tehokkaasti tekonivelen ympärille, ja se asettuu paremmin paikalleen.”

Väyrysen kertoo, miten leikkaukset olivat täysin erilaiset, vaikka leikkausten välissä oli vain reilut kaksi vuotta. Leikkaukset myös suoritti samat kirurgit samassa Terveystalon sairaalassa.

”Toipuminen leikkauksista on ollut täysin erilaista. Jälkimmäisessä leikkauksessa minulle laitettiin nukutuksen lisäksi plexus- eli hartiapunospuudutus, joka puuduttaa käden hermot. Kun heräsin nukutuksesta, huomasin ettei minulla ole mitään tuntoa kädessä, ja tietysti pelästyin. Hoitaja totesi siihen, ettei minun pidäkään tuntea sitä – odota, huomenaamulla voit tuntea kätesi.”

Väyrynen kuvailee, miten hänellä ei ollut lainkaan kipuja ensimmäiseen 24 tuntiin leikkauksen jälkeen.

”Kaikki sanoivat, että odotahan huomiseen, kun puudutus lähtee. Mutta vaikka kuinka odotin, niin eihän se kipu tullut! Minun ei tarvinnut syödä yhtään särkylääkettä sinä aikana, säästyin särkylääkepöhnältä ja huonolta ololta. Olo oli paljon helpompi, ja ruokakin maistui”, Väyrynen kertoo hymyillen. Ensimmäisen leikkauksen jälkeen Väyrynen joutui useaan kertaa pyytämään särkylääkettä lisää.

Väyrynen kertoo, että kaikkien leikkausten jälkeen hän on ottanut vahvaa kipulääkettä muutaman päivän ajan, jolloin kipu ei ole päässyt vahvaksi. Vasemman olkapään kanssa hän söi kipulääkettä viikon verran ja pystyi sen jälkeen jättämään lääkkeen pois. Oikean olkapään kanssa kolme päivää riitti, ja se esti kivun tulemista.

”Haavasta ei vuotanut verta. Kun kotiuduin, minulla oli vain pieni laastari leikkauskohdan päällä. Vasemmassa olkapäässä aikoinaan minulla oli paksu, ihonvärinen harsotyyny, joka imi haavasta nestettä ja verta. Sitä tuli todella paljon”, Väyrynen kertoo.

Leikkausten eron huomasi myös mustelmien koosta. ”Ensimmäisessä leikkauksessa vasen käteni oli aivan musta alas asti kuukauden kohdalla. Nyt minulla oli kuukauden kohdalla ihan pieni mustelma.”

Opettele käyttämään toista kättäsi

Väyrynen on oikeakätinen ja hänen on pitänyt opetella käyttämään vasenta kättään.

”Aloitin opettelun hyvissä ajoin ennen leikkausta. En osannut käyttää vasenta kättäni yhtään. Koordinaatio oli ihan hukassa. Mutta opettelin, kuinka kirjoitetaan, leipää leikataan ja juustoa höylätään juustohöylällä. Siinäkin mielessä kuntoutuminen oli helpompaa. Nyt osaan käyttää jo molempia käsiä”, Väyrynen iloitsee.

Kun toinen käsi on poissa pelistä, hankalinta on pukeminen.

”Yksikätisenä on ihan turha yrittääkään laittaa farkkuja jalkaan, tai paitapuseron nappeja kiinni, tai solmia kengän nauhoja. Kuminauhavyötärö-housut saa yhdellä kädellä vedettyä jalkaan. Toppipaidat menevät helposti alakautta päälle, ja siihen pariksi sitten löysä villatakki tai vetoketjullinen huppari. Käytin itse crocseja ja vetoketjullisia talvikenkiä”, Väyrynen neuvoo.

Kuntoutuminen leikkauksesta

Väyryselle on nyt tehty neljä leikkausta, ja kuntoutuminen sujuu tottuneesti. Vasen olkapää kuntoutui tekonivelleikkauksen jälkeen nopeasti hyvän fysioterapeutin avustuksella, ja liikeradat pääsivät palautumaan.

”Vaikka olkapää tuli nopeasti toimintakuntoiseksi, niin itse asiassa vasta viime kesänä nostin tällä vasemmalla kädellä ylähyllyltä tavaran, ja hämmennyin itsekin, miten se onnistui”, Väyrynen iloitsee.

Oikean olkapään kuntoutuksen kanssa sattui vakava virhe, kun hän meni Espoon kaupungin fysioterapeutille.

”Kävin edellisenä päivänä ortopedin ensimmäisessä kontrollissa ja kaikki oli hyvin. Luultavasti fysioterapeutti ei ollut aikaisemmin kuntouttanut olkapäätä, koska hän tempaisi leikatun olkapääni ihan tuonne ääriasentoon. Huusin tuskissani, ja olin varma, että olkapää oli mennyttä”, Väyrynen kuvailee. ”Olkapää on kuvattu, ja onneksi keinonivel ei mennyt rikki. Ortopedi seuraa, että se lähtee varmasti luutumaan ja palautumaan. Kaikki muu on vähän kärsinyt siellä ympärillä.”

Väyrynen halusi kuntouttaa oikean kätensä niin hyvin kuin mahdollista. Onhan oikea käsi hänelle tärkeämpi käsi. Nyt tulikin takapakkia. Ortopedin kirjoittamassa terapialähetteessä oli 12 kertaa fysioterapiaa kerran viikossa. Kaupungilla terapia olisi onnistunut vain kerran kuukaudessa.

Nyt Väyrynen kuntouttaa olkapäätään itsenäisesti seuraamalla vanhoja kuntoutusohjelmia.

Ymmärtämätön työnantaja

Nivelrikko on vanhojen ihmisten tauti. Näin ajatteli Väyrysen työnantaja ja niin ajattelee moni muukin työnantaja.

”Työnantajani ei ymmärtänyt oikeasti ollenkaan, mistä on kyse. Käskettiin vain jumppamaan ja liikuttelemaan kättä. Minä olin outo kummajainen siinä vaiheessa. Osaava työterveyslääkäri painosti työnantajaa hankkimaan erikoishiiren ja muita ratkaisuja, joilla saatoin jatkaa töissä. Onneksi hän oli tukenani”, Väyrynen kertoo. ”Ei ollut kovinkaan kannustava fiilis. Silloin kun itse kamppailee henkisen puolen kanssa, kun on saanut tällaisen elinikäisen tuomion, niin työnantajan ei pitäisi soittaa puheluja sairauslomalla.”

Turhaa pelottelua

Väyrynen kuuli ennen leikkausta paljon pelottelua siitä, miten olkapääleikkaukset eivät onnistu, eikä niihin kannata mennä.

Leikkaukset ovat harvinaisia. Vuonna 2023 Suomessa tehtiin 900 olkapään ensileikkausta ja 63 uusintaleikkausta.

”Olkapääkirurgeja ei käsittääkseni ole Suomessa kovinkaan montaa. Minulla kävi hyvä tuuri työterveyshuollon kanssa. Ortopedi suositteli ottamaan yhteyttä toiseen ortopediin, joka oli erikoistunut olkapäihin. Hän on hoitanut minua nyt yli 10 vuotta, enkä menisi kenenkään muun hoidettavaksi”, Väyrynen sanoo.

Pirjo Väyrynen on Espoon nivelpiirin vertaisohjaaja.