Sairastavuus on vähentynyt

Hyvinvointialueiden väliset erot ovat selkeät, mutta koko maassa sairastavuus on vähentynyt.

THL:n sairastavuusindeksissä on otettu huomioon seitsemän eri sairausryhmää ja neljä eri painotusnäkökulmaa. Indeksin sisältämät sairausryhmät ovat syövät, sepelvaltimotauti, aivoverisuonitaudit, tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, mielenterveyden häiriöt, tapaturmat sekä dementia.

Sairausryhmittäiset indeksit kuvaavat sairauksien yleisyyttä tarkasteltavassa ikäryhmässä suhteessa koko maan samanikäisen väestön sairastavuuteen (koko maa = 100). Indeksin arvo on sitä suurempi, mitä yleisempää sairastavuus alueella on. Koko maassa sairastavuusindeksi on 100 uusimpana tilastovuonna.

Terveimmät pääkaupunkiseudulla ja Pohjanmaalla

Verrattaessa hyvinvointialueita koko maahan ajanjaksolla 2017–2019, terveimmät suomalaiset asuvat pääkaupunkiseudulla (Helsinki 80, Länsi-Uusimaa 81, Vantaa-Kerava 83, Itä-Uusimaa 84) ja Pohjanmaalla (88), ja sairaimmat Pohjois-Savossa (130), Pohjois-Pohjanmaalla (121) ja Pohjois-Karjalassa (121).

Perinteinen itä-länsi-jako sairaamman Itä-Suomen ja terveemmän Länsi-Suomen välillä on edelleen selvästi näkyvissä. Vertailuluvut ovat ikävakioituja, mikä tarkoittaa, että hyvinvointialueiden erilaisten ikärakenteiden vaikutus tuloksiin on poistettu.

Alue-eroja tuki- ja liikuntaelinsairauksissa

Suurimmat sairausryhmittäiset alue-erot havaitaan tuki- ja liikuntaelinsairauksissa, vakavissa mielenterveyden häiriöissä, sepelvaltimotaudissa sekä tapaturmissa. Tuki- ja liikuntaelinsairaudet ovat yleisimpiä Pohjois-Savossa, jossa indeksiarvo 157 on yli kolmikertainen verrattuna matalimman tuki- ja liikuntaelinsairastavuuden alueisiin, Helsinkiin (50) ja Länsi-Uusimaahan (57). Myös Kainuussa (144), Pohjois-Pohjanmaalla (142) ja Pohjois-Karjalassa (141) tuki- ja liikuntaelinsairausindeksin arvo on korkea.

Vakavat mielenterveyden häiriöt ovat yleisimpiä Pohjois-Savossa (145) ja vähäisimpiä pääkaupunkiseudun ja Pohjanmaan hyvinvointialueilla (Itä-Uusimaa 73, Länsi-Uusimaa 80, Pohjanmaa ja Helsinki 81 sekä Vantaa-Kerava 82).

Hyvinvointialueiden väliset erot ovat selkeät myös sepelvaltimotauti-indeksissä (vaihteluväli 76–133) ja tapaturmaindeksissä (vaihteluväli 79–132). Sepelvaltimotautia todetaan eniten Etelä-Karjalassa (133), Pohjois-Savossa (129) ja Keski-Pohjanmaalla (127). Sairaalahoitoa edellyttäviä tapaturmia on puolestaan eniten Pohjois-Karjalassa (132). Sen sijaan aivoverisuonitaudit ja syöpätaudit jakaantuvat melko tasaisesti koko maassa.

Yli 50 000 asukkaan kaupunkien vertailussa sairastavuus on suurinta Kuopiossa (125), Oulussa ja Kotkassa (113), pienintä Espoossa (75) ja Helsingissä (80). Vaikka suurimman sairastavuuden kaupunkien tilanne näyttää johtuvan osittain eri sairauksista, yhteistä on se, että tuki- ja liikuntaelinsairaudet sekä vakavat mielenterveyden häiriöt ovat niissä keskimääräistä yleisempiä.

Suomalaisten sairastavuus on laskenut tasaisesti koko 2000-luvun. Sairausryhmittäin tarkasteltuna havaitaan kuitenkin erilaisia kehityskulkuja. Esimerkiksi syöpäindeksi on hieman kasvanut ja tuki- ja liikuntaelinsairauksien indeksi on puolestaan pienentynyt vuosina 2000–2019 eri puolilla maata.

Taustalla eri tekijöitä

–        Sairausryhmittäisten kehityskulkujen taustalla on erilaisia tekijöitä. Syöpäindeksi kuvaa syöpätauteihin sairastumisen yleisyyttä ja indeksin kasvu johtuu muun muassa syövän varhaisdiagnostiikan kehittymisestä. Tuki- ja liikuntaelinsairauksien indeksi puolestaan kuvaa tuki- ja liikuntaelinten sairauksien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä olevien osuutta työikäisistä, ja sen laskun taustalla on muun muassa pitkäaikaisten ja kuormittavien tuki- ja liikuntaelinsairauksien määrän väheneminen, mutta todennäköisesti myös muutokset perusteissa, joilla työkyvyttömyyseläke voidaan myöntää, kertoo tutkimusprofessori Seppo Koskinen THL:stä.

Tavoitteena monipuolistaa mittaamista

Koskinen kertoo, että tarkoituksena on monipuolistaa TULE-ongelmien mittaamista, kun nykyistä THL:n sairastavuusindeksiä kehitetään kansalliseksi terveysindeksiksi yhteistyössä mm. Kelan, Eläketurvakeskuksen ja Tilastokeskuksen kanssa.

– Olisi tärkeää saada TULE-indeksiin mukaan myös eläkeikäisten tuki- ja liikuntaelinongelmat ja työikäisiltäkin myös sellaisia vakavia TULE-ongelmia, jotka eivät ole johtaneet työkyvyttömyyseläkkeeseen, Koskinen sanoo.

Lähteet: THL ja tutkimusprofessori Seppo Koskisen haastattelu