Raili Hulkkosen tahtia ei nivelrikko hidasta

Meikkitaiteilija Raili Hulkkonen tekee edelleenkin pikkutarkkaa jälkeä sormien nivelrikosta huolimatta. Energiaa työhönsä hän saa ihmisten tapaamisista ja liikunnasta.

Miten huomasit, että sormissasi on nivelrikko?

En nyt muista, mikä vuosi se oli, mutta tähän (näyttää oikean etusormensa reunaa) tuli patti, jota kutsutaan Heberdenin kyhmyksi. Kävin lääkärissä Eiran sairaalassa, ja lääkäri kertoi, että nivelrikko usein rakentaa sellaisia kyhmyjä. Kyhmy leikattiin pois, ja se lähetettiin tutkimuksiin. Onneksi se ei ollut pahalaatuinen. Leikattu patti oli tuossa ulkopuolella ja osittain sisällä. Sormessani on enää pieni jälki vain, mutta leikkauskohtaan on jäänyt aavistuksen verran tunnoton kohta. Päätin, etten enää mene leikkaukseen, jos niitä patteja alkaa tulla lisää.

Oikean käteni peukalo ei taivu kiinni kämmeneen, mutta sille en halua tehdä mitään – en siis lähde tuota peukaloa leikkauttamaan. Minua ei haittaa, että peukaloni on suora.

Kuinka hoidat itseäsi?

Osteopaatti neuvoi minulle, että venyttely auttaa. Kyllähän se auttaa, mutta se myös tuntuu. Sormia pitää joka päivä jumpata, muutoin ei tule toimeen. Kun ajan autoa, niin silloinkin jumppaan käsiä, teen erilaisia pyörityksiä. Saatan yölläkin tehdä käsiliikkeitä.

En ole mitään muuta tehnyt – en ole esimerkiksi käyttänyt mitään pillereitä. Kyllä minulla kotonakin on kaikenlaisia pillereitä, joissa lukee nivel, mutten ole koskaan niitä käyttänyt. En tiedä, enkö sitten luota niihin.

Tänään lähden metsälenkille kävelylle ja juoksemaan. Jaloissakin minulla on kaikenlaista.

Kuinka nivelrikko vaikuttaa työtekoon?

Vaikka oikea peukaloni ei taivu alas, se ei tavallaan haittaa työntekoa. Vaikka teenkin joka päivä todella paljon töitä.

Vasen olkapääni on leikattu, koska siitä puuttui kiertoliike ja se alkoi tuntumaan. Onneksi se ei ainakaan vielä vaikuta töihini. Myös saman käteni pikkusormi menee tuolla vähän itseksensä. Minulle on sanottu, että pikkurillini tärisee hieman. Tämä on nyt uutta minulle.

Minulla on aina vasemmassa kädessäni kerättynä tavarat, joita tarvitsen meikin tekoon, ja käsi on staattisessa asennossa koko ajan. Tunnistan, että vaarana on juuri tuo staattinen asento. Keskisormeni on alkanut vääntymään keskeltä rumasti. Kun taivutan sormea, niin siihen vähän sattuu, mutta en välitä siitä.

Oikealla kädellä teen meikin. Uskon, että oikea käteni saa jumppaa samalla kun teen meikkiä.

Kun pidän pitkään jotain tuotetta kädessäni, esimerkiksi teen rajausta, kynä ei koskaan putoa kädestäni, vaan sormeni jämähtävät paikoilleen. Sitten on pakko liikutella sormia. Onneksi näin ei tapahdu kovinkaan usein. Mutta joskus se tulee ja silloin aina pelästyy, että nyt nämä sormet jäävät tähän asentoon.

Kipuja ei ole muualla kuin yhdessä sormessa. Nyt on ollut päivittäistä kipua, tai ei sitä oikeastaan särje, mutta tunnen sen joka päivä. Mutta ihminen tottuu kaikkeen. Pärjään näiden käsieni kanssa. Ja kun puhun aina ja heilutan käsiäni, niin ei kukaan näe sitä.

Mikä sinua motivoi jatkamaan työtekoa?

Yksi on kysyntä. Jos se häviää, niin silloin ymmärtää jäädä pois. Ja sitten mielenkiintoiset projektit! Olen tehnyt Vain elämää -ohjelmaa 14 kautta (alusta asti) ja 16 vuotta Tanssii tähtien kanssa. Viimeksi jo ajattelin, että nyt täytyy kyllä miettiä, kun täytän tammikuussa 78 vuotta.

Vaikka teenkin pitkiä työpäiviä, minua se ei häiritse – olen niin tottunut kaikkeen. Viime viikolla tein tavaratalokiertueen, jossa esittelin omaa kosmetiikkasarjaani by Raili. Ehdin käydä Helsingissä, sitten Rovaniemellä, Tampereella ja Jyväskylässä. Lauantain täällä Puuterihuoneella oli viisi asiakasta, jonka jälkeen hyppäsin autoon ja ajoin Raumalle katsomaan Paula Koivuniemestä tehtyä musikaalia. Sunnuntaina oli sitten suorana lähetyksenä tanssit. Tänä maanantaiaamuna oli kyllä vähän, että…mutta innostun ihmisistä.

Innostun, kun tapaan ihmisiä esimerkiksi tavaratalokierroksella. Saan hurjasti energiaa itselleni, kun saan antaa niin paljon tapaamilleni ihmisille. Olen tykännyt suomalaisista naisista. On hienoa, kun saan naisen inspiroitumaan meikkaamisesta.

Teen töitä eri meikkitiimien kanssa ja yhteistyö on aivan loistavaa. Eikä semmoista mielellään vaihda, jos saan valita.

Mitä voisit sanoa ihmiselle, joka on sairastunut sorminivelrikkoon?

Olen aina ollut sitä mieltä, että jos tulee jotain sellaista, että sinulla ei toimi kädet tai muuta, niin heti pitää mennä hakemaan apua. Onhan se kaikessa elämässä, että jos jäät vain näin olemaan, niin eihän se ole hyvä kropalle eikä millekään. On tärkeä asia, että liikuttaa käsiään ja liikkuu ylipäätään.