Polvien tuplaleikkauksessa tulee sitoutua kuntoutukseen
Fysioterapeutin näkökulmasta polvien tuplaleikkauksesta toipuminen sujuu kuten yhdenkin polven leikkauksesta, mutta aikaa pitää varata tuplasti. Kun toipuminen on ohi, potilas voi elää normaalia elämää.
Leikkauksen jälkeen alkaa kaikkein tärkein vaihe: potilaan oma tehtävä, kuntoutus.
”Lääkärin osuus tuplapolvileikkauksesta on 50 prosenttia, kun hän laittaa polviin tekonivelet, ja itse potilaan 50 prosenttia, jotta hän saisi hyvät polvet. Niin merkittävä on kuntoutuksen osuus. Eräs potilas sanoi minulle, että osuudet ovat 40 ja 60. Hän oli kokenut itse, miten kovasti joutuu tekemään töitä ja sitoutumaan siihen tekemiseen”, Ortonin fysioterapeutti Sari Tuovinen sanoo.
Ilman potilaan itsensä tekemää kuntoutusta polvet jäävät jäykiksi. Silloin kalliista, isosta leikkauksesta ei ole hyötyä. Tuovisen toive on, että potilaan sitoutumista kuntouttamaan itseään leikkauksen jälkeen kysytään tiukasti ennen leikkausta.
On hyvä, jos leikattava potilas on fyysisesti hyvässä kunnossa ennen leikkausta. Kun lääkäri on todennut, että molemmat polvet ovat leikkauskunnossa, prosessi lähtee liikkeelle. Potilaan kanssa keskustellaan leikkausajankohdasta.
”Potilaalla itsellään saattaa olla toiveita ajankohtaan; halutaanko kesällä vai talvella; onko työesteitä tai muita esteitä”, Tuovinen sanoo. Ortonissa leikkaukseen voi päästä nopeastikin, kuukauden kahden jonotusajalla.
Alku on hidasta
Kuntoutuminen tuplaleikkauksesta alkaa samalla tavalla kuin yhden polven leikkauksessa. Leikkausiltana hoitajat avustavat potilaan ylös seisomaan kävelytelinettä vasten.
”Jalkoihin voi jo varata periaatteessa täydellä painolla, ettei tarvitse käsillä kovasti puristaa Eevaksi kutsuttua kävelytelinettä. Saa ottaa jo muutamia askeleitakin”, Tuovinen kertoo. ”Täällä sairaalassa harjoitellaan seisomaan nousua ja takaisin istumaan menemistä jarruttaen, mikä on kahdella leikatulla polvella hankalampaa kuin yhdellä polvella.”
Seisomaan nousu on hankalampaa siksi, ettei tukena ole toista tervettä jalkaa, jolla ponnistetaan enemmän. Sängyn pitää olla tavallista korkeammalla, että siitä pääsee helpommin nousemaan ylös. Alku on hidasta, eikä siihen kannata tuskastua.
Leikkausta seuraavana päivänä fysioterapeutti käy aamupäivällä ja iltapäivällä tekemässä potilaan kanssa kävely- ja jumppatreenit. Kävelymatkan pituus on aluksi lyhyt ja potilaan voinnin mukainen.
”Kävelymatkat ovat aluksi hankalampia tuplapolvilla. Voi olla, että elimistö kokonaisuudessaan on heikompi; voi tulla huimauksia, pyörittäviä oloja, jotka saattavat joskus jarruttaa mobilisointia ja etenemistä”, Tuovinen kertoo. ”Sellainen viikko on hidasta köpöttelyä. Mutta sen kun ylittää, niin kyllä se sitten siitä lähtee!”
Intensiivistä harjoittelua
Tuplaleikatut potilaat ovat sairaalassa keskimäärin neljä vuorokautta. Normaalisti polvileikattu on sairaalassa kaksi vuorokautta. Ennen kotiin lähtöä pitää hallita kyynärsauvoilla kävely. Kävelymatkat ovat alkuun lyhyempiä ennen kuin saa elimistön taas vahvaksi. Esimerkiksi hemoglobiinin pitää nousta, mikä tapahtuu hitaammin kuin yhden polven leikkauksessa.
Kuntoutuksen aluksi kipu voi olla esteenä liikkeiden tekemisessä.
”Kipulääkitystä täytyy alkuvaiheessa syödä säntillisesti, että pystyy jumppaamaan ja liikkumaan. Kipu ei saa olla esteenä.”
Fysioterapeutit tapaavat potilaat ennen leikkausta, ja antavat tietoa siitä, mitä apuvälineitä kannattaa kotiin hankkia, esimerkiksi korkeamman sängyn ja vessanpönttöön korokkeen. Sen lisäksi kannattaa tutustua opasvihkoon, jossa on jumppaliikkeitä. Jumppaliikkeitä harjoitellaan sairaalassa, ja niitä pitää jaksaa tehdä sairaalasta kotiutumisen jälkeen itsenäisesti kotona. Kuntoutusta jatketaan niin kauan kuin polvet liikkuvat hyvin ja potilas on itse tyytyväinen.
”Neljä kuukautta kannattaa ainakin varata säntilliseen, intensiiviseen harjoitteluun ja tekemiseen. Sitten alkaa huomata, minkälaiset näistä polvistani oikein tulee. Jos ei vielä ole tyytyväinen, niin sitten jatkaa säännöllistä harjoittelua, tai vähän jo harventaa tekemistä, jos polvet liikkuvat hyvin.”
Vesijuoksu on suositeltavaa, mutta pitää malttaa odottaa 3–4 viikkoa leikkauksesta, että haava on täysin ummessa.
”Neljä viikkoa sanon ohjeeksi, koska haavan umpeutuminen on yksilöllistä. Siellä voi olla niin pieni reikä haavassa, ettei silmä meinaa erottaa sitä. Siksi olisin varovainen, ettei pöpöjä pääse haavasta sisään”, Tuovinen painottaa.
Kuntopyöräilyn saa aloittaa kolmen viikon kuluttua leikkauksesta. Pyörivä liike vetristää polvia hyvin.
Ohjeita turvotukseen
Kuntoutusta hidastaa polvien turvotus. Turvotus pinkeyttää ihoa ja se saattaa tuntua tiukalta. Arpikudoksen ympärillä oleva iho ei kuitenkaan repeä.
”Polvet turpoavat yllättävän paljon. Ne voivat tulla oikein pinkeiksi, mikä estää varsinkin koukistus suuntaan menemistä. Ei siis kannata kotona pelästyä, jos jalat turpoavat, se vain tarkoittaa, että kudosnestettä on alkanut kertyä polveen.”
Turvotuksen hoitoon käytetään kylmähoitoa, kohoasentoa, tukisukkia sekä liikettä.
”Meiltä saa mukaansa tiukat tukisukat, jotka tulevat reiteen asti. Sukalla saadaan polveen kompressio eli puristusta. Se auttaa myös lymfakiertoa, mikä ehkäisee veritulppaa. Näissä leikkauksissa on aina pieni riski myös veritulpalle.”
Turvotuksen hoitoa on myös se, ettei alkuvaiheessa istu jalat alaspäin tai seiso pitkiä aikoja, sillä se lisää turvotusta. Ei myöskään ole suositeltavaa tehdä pitkiä kävelylenkkejä joka päivä. Malttia tekemiseen, on hyvä ohje.
Tavallisista tyynyistä voi rakentaa sängyn jalkopäähän kasan, jonka päälle jalat voi nostaa koholle polvet mahdollisimman suorana tyynyjen päällä.
Nykyään korostetaan myös haavan itsehoitoa. Orton antaa ohjeet siihen, kuinka tikkien ja hakasten poistamisten jälkeen arpikudosta voi omilla sormillaan muokata ja hieroa. Haava-alue pehmenee, jottei arpikudosta muodostuisi. Jos leikkaushaava kutiaa, sitä kannattaa vähän taputella, mutta ei missään nimessä raapia.
Tavoitteena 90 asteen kulma
Kun turvotus pikkuhiljaa haihtuu, polvi taipuu enemmän ja paremmin yli 90 asteen kulmaan.
”Kun potilas lähtee kotiin, tavoitteena on, että polvi taipuu noin 90 asteen kulmaan, sillä istuessa polvi on luonnostaan noin 90 asteen kulmassa. Hakaset ovat kaksi viikkoa, jona aikana polvea voi koukistaa sataankin asteeseen ihan vapaasti, vaikka kiristääkin. Sitten kun hakaset otetaan pois, polvea saa viedä koukkuun niin paljon kuin oma sietokyky kestää. Harjoitus ei ärsytä haavaa enää mitenkään.”
Liikkuvuusharjoituksia pitää tehdä, jotta polvien liikkuvuus saadaan mahdollisimman hyväksi eli mahdollisimman koukkuun pikkuhiljaa turvotus huomioiden. Polvien ojennukset ovat tietysti myös tärkeät, ja ne olisi hyvä saada täysin suoraksi mahdollisimman nopeasti.
”Tekonivelpolvi ei mene koukkuun niin kuin terve polvi, vaan siihen jää vajautta jo ihan mekaniikan takia. Mutta toiminnallisesti polvesta tulee normaali, kunhan vain tekee töitä”, Tuovinen kannustaa.
”Haluamme korostaa kuntoutuksen merkitystä, koska joskus käy niin, että kuuden kahdeksan viikon kontrollissa polvi ei enää mene edes 90:een. Silloin lääkäri joutuu tekemään narkoosimanipulaation, jossa nukutuksessa ”rusautetaan” polvea liikkeelle. Operaatiossa voi kudoksiin tulla pieniä vaurioita.”
Jos potilas kokee, ettei oma jumppaaminen edisty, silloin kannattaa mennä fysioterapiaan, josta saa tukea ja turvaa tekemiseen. Fysioterapeutti voi tarvittaessa tehdä myös arpikudoksen käsittelyn.
Ihan normaalia elämää
Kun pitkä toipuminen on ohi, sen jälkeen voikin elää ihan normaalisti.
”Lääkärit sanovat, että kolmen kuukauden kohdalla saa jo pientä tuntumaan siihen, minkälaiset polvet ovat, puolen vuoden kohdalla jo aika hyvin. Jopa vuosi kestää ennen kuin voi varmasti sanoa, minkälaiset polvista tuli”, Tuovinen kertoo.
”Leikkauksen jälkeen liikerajoituksia ei ole: saat touhuta ja laittaa jalkasi mihin asentoon tahansa. Pientä juoksua voi tehdä pehmeällä maastolla, ei kovalla asfaltilla, eikä maratoneja voi enää juosta. Jotkut lääkärit käyttävät sanontaa, että linja-auton perässä saa äkkiä juosta.”
Hyviä liikuntamuotoja ovat vesiliikunta, pyöräily, hiihto tasamaalla perinteiseen tyyliin ja tanssi.
”Tekonivelpolvi ei mene koukkuun niin kuin terve polvi, vaan siihen jää vajautta jo ihan mekaniikan takia. Mutta toiminnallisesti polvesta tulee normaali, kunhan vain tekee töitä”, Tuovinen kannustaa.
Asiantuntijana Sari Tuovinen, fysioterapeutti, Orton.
TEKSTI ja KUVA: Arja Karasvirta
Kirjoitus on julkaistu Niveltieto-lehdessä 3/2024.
Jos haluat lukea lehden muutkin artikkelit, liity jäseneksi Suomen Nivelyhdistykseen. Saat lehden jäsenetuna. Siirry sivulle Jäsenyyden esittely
Voit myös tilata lehden
- irtonumeron (8,60 euroa) Lehtiluukusta
- vuositilauksen (33 euroa), neljä lehteä vuodessa. Siirry sivulle Nivelpuoti