Osteoporoosiin sairastunut saattaa miettiä, voidaanko hänelle tehdä tekonivelleikkausta. Kävimme kysymässä asiasta ortopedi Mikko Manniselta.

Osteoporoosi vaikuttaa siihen, kuinka tekonivelleikkaus tehdään. Osteoporoottinen luu vaurioituu tervettä luuta helpommin leikkaustilanteessa. Kuitenkaan osteoporoosi ei yleensä muodostu esteeksi toteuttaa tekonivelleikkausta.  

Osteoporoosia ei yleensä erityisesti tutkita ennen tekonivelleikkausta. Vammahistoriasta ja röntgenkuvista leikkaava ortopedi saa yleensä suuntaa antavan arvion luun laadusta, leikkaustilanteessa asiasta saa varsinaisen näppituntuman.  

”Osteoporoottinen luu murtuu tervettä luuta selvästi helpommin. Työskentely leikkauksessa tulee olla helläkätisempää, ja esimerkiksi lonkkakirurgiassa sementittömiä reisikomponentteja ei tulisi osteoporoottisessa luussa käyttää. Sementillä kiinnittäminen on turvallisempaa ja varmempaa”, Manninen kertoo.   

Leikkauksessa materiaalit ovat samankaltaisia kuin normaalissa tekonivelleikkauksessa. Sementoitavat varret ovat usein kromi-koboltti-pohjaisia seoksia.  

”Kromi-koboltti-pohjaiset seokset ovat itse asiassa kovempia ja jäykempiä kuin sementittömissä käytetty titaani. Mutta sementillisten varsien ja kuppien työstö on hiukan maltillisempaa, sillä sementtikiinnityksessä ei tarvitse saada suoraa kontaktia kovan luun ja komponentin välille”, Manninen selvittää.  

Osteoporoosipotilaat toipuvat leikkauksesta samaan tapaan kuin muutkin. Leikkauksen jälkeen ortopedi voi tarvittaessa konsultoida sisätautilääkäriä määrätäkseen potilaalle osteoporoosilääkityksen.  

Joskus potilas joutuu uusintaleikkaukseen osteoporoottisten murtumien vuoksi. Yleisimmin uusintaleikkaus tehdään reisiluuhun joko lonkan varren alueelta tai alapuolelta, tai polviproteesin yläpuolelta reiden alaosasta.  

”Erittäin ohuet ja heikot luut voivat olla vahva vasta-aihe leikkaukselle – silloin ei potilasta voida leikata”, Manninen sanoo.