Tutkimuksia on menossa
– Tanskassa on aloitettu tutkimus, jossa vertaillaan nivelrikon tekonivelleikkausta konservatiiviseen hoitoon. Suomesta Tampereen yliopistollinen sairaala on tässä tutkimuksessa mukana, mutta vie useamman vuoden, ennen kuin tutkimuksesta saadaan kovaa dataa leikkauksen mahdollisista hyödyistä konservatiiviseen hoitoon verrattuna.
– Iäkkäiden olkaluun yläosan murtumien hoidosta on niin ikään menossa tutkimus, jossa vertaillaan käänteisen olkapäätekonivelen ja konservatiivista hoitoa keskenään, Suomesta tässä tutkimuksessa on mukana useampi yliopisto- ja keskussairaala.
Myös vammat voivat johtaa kulumaan
Olkapäänivelrikko on monen tekijän summa. Alttius perintötekijöissä voi johtaa siihen, että nivelet kuluvat jo nuorella iällä, vaikka tekisi toimistotyötä.
– Raskas työ voi edesauttaa nivelrikkoa, jos pohjalla on alttius. Myös vammat voivat johtaa kulumaan. Hyvin harvinaisia tapauksia ovat jotkin lääkitykset kuten sytostaatit tai isot kortisoniannokset, jotka voivat johtaa luukuolioon, jossa nivelpinta tuhoutuu, Kaisa Lehtimäki sanoo.
Omassa työssään Lehtimäki kokee, että olkapään tekonivelleikkaus auttaa hyvin potilailla, joilla on pitkälle edennyt olkapään nivelrikko.
– TYKS ORTOssa on käytössä potilaiden itse raportoima oirekuvamittari, johon potilaat vastaavat ennen leikkausta ja leikkauksen jälkeen. Tämän mittarin perusteella olkatekonivelleikkauksen tulokset ovat lonkan tekonivelleikkauksen kanssa parhaita toimenpiteitä.
– Mitä huonompi toimintakyky on ennen leikkausta, sitä parempi tulos saadaan tekonivelellä. Uudenveroista niveltä ei kuitenkaan koskaan saada aikaan.
Hyödyt ja haitat punnittava
Lehtimäki korostaa, että leikkausmäärien kasvua ajatellen on muistettava, että saavutettavissa olevat hyödyt ja mahdolliset haitat on aina punnittava tarkkaan. Leikkauspäätös on aina tehtävä yhteisymmärryksessä lääkärin ja potilaan kesken, koska kyseessä on leikkaus, jolla pyritään parantamaan elämänlaatua, ei heikentämään sitä.
– Tekonivelleikkaukseen liittyy riskejä, kuten tekonivelinfektio, tekonivel voi mennä sijoiltaan ja komponentit voivat ajan kuluessa lähteä irti. Näiden riski on muutaman prosentin luokkaa, karkeasti sanoen 10 vuoden kuluessa joka kymmenes joutuu uusintaleikkaukseen. Nämä tilat ovat useimmiten hoidettavissa uusintaleikkauksessa, mutta se johtaa usein olkapään toimintakyvyn heikkenemiseen.
Elämänlaatua parantavaan leikkaukseen, kuten yläraajan tekonivelleikkaukseen, lääkäri ei voi määrätä. Potilaan on hyvä käsittää leikkaukseen liittyvät riskit ja miettiä omat voimavaransa, jos mahdollinen komplikaatio osuu kohdalle.
Yli 60-vuotiaista jopa 60 prosentilla saattaa löytyä kuvantamistutkimuksissa olan nivelrikkomuutoksia. Varsinkin oireinen olkapäänivelrikko on kuitenkin harvinaisempi kuin lonkan ja polven nivelrikko, koska olkapää ei ole ruumiinpainoa kantava nivel kuten lonkka ja polvi.
– Yksilölliset erot olkapäänivelrikon kivun kokemuksessa ovat isot. Kipu onkin tärkein asia leikkauspäätöksessä; pelkän röntgenkuvan perusteella ei leikkauspäätöstä voi tehdä. Jos olkapää on oikein kipeä, voidaan harkita tekoniveltä, jolle vaste onkin hyvä, jos nivelpinnat ovat kuluneet puhki. Päätöksenteossa lääkärin ja potilaan keskustelu on tärkeä. Lääkärin on kerrottava myös leikkauksen riskit.
Naisten olkia leikataan enemmän kuin miesten
Tyypillinen olkapään nivelrikkopotilas poliklinikalla on 60–75-vuotias. Jonkin verran vaivaa on myös viisikymppisillä, mutta sen sijaan yli 85-vuotiaita käy Kaisa Lehtimäen mukaan harvemmin vastaanotoilla. Syynä voi olla, että he eivät enää käytä käsiään samaan malliin kuin nuoremmat. Naisten olkapään tekonivelleikkauksia tehdään jonkin verran enemmän kuin miesten. Kaisa Lehtimäki ei tiedä tähän syytä.
– Tekonivelleikkaus voi olla ratkaisu nuoremmillakin, jos on hankala tilanne. Onko sitten 50-vuotias liian nuori tekoniveleen? Joku voi ottaa mieluummin nuorempana kivuttoman olkapään ja elää sitten vanhana huonon olkapään kanssa. Jos elää 100-vuotiaaksi, niin elämänaikana on odotettavissa useampi uusintaleikkaus, jos nivel vaihdetaan alle 50-vuotiaana. Tämä keskustelu on lääkärin ja potilaan käytävä ja tehtävä yhteisymmärryksessä päätös.
Kuluman huomioivaa fysioterapiaa on hyvä kokeilla
Kaisa Lehtimäki toteaa, että yksilöllinen kuntoutus on leikkauksen jälkeen tärkeää.
– Osa potilaista kaipaa jarruttelua, osa on liian varovaisia. Kevyet liikkeet on otettava käyttöön riittävän varhaisessa vaiheessa, ettei olkapää jämähdä. Kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ei sovi tehdä mitään voimaharjoittelua. Kolmisen viikkoa raajaan pidetään kantositeessä, sen jälkeen aloitetaan passiiviliikkeet sekä kevyet, alle hartiatason kotiaskareet. Kuuden viikon jälkeen on sallittu raajan aktiivinen liike kuormittamatta ja kolmen kuukauden jälkeen tyypillisesti leikattua raajaa voi normaalisti käyttää. Välinekeskeistä fysioterapiaa en näe tarpeellisena, normaalia arkikäyttöä sen sijaan kyllä.
– Fysioterapian näyttö vaivan hoidossa on pieni, mutta oma mielipiteeni on, että kuluman huomioivaa fysioterapiaa on hyvä kokeilla myös ennen mahdollista leikkausta. Tyypillinen olkapääkivun fysioterapia jännevaivaan kuminauhajumppana olkanivelrikkopotilaalla voi sen sijaan kipeyttää olkaa.
– Ryhtilinjan pitäisi olla hyvä – usein olemme kovin etukumarassa, mikä on huono asia. Köykäinen liike nivelessä, kuten ”mummovesijumppa”, tarjoaa hyvän vastuksen ja avun, mutta raskaampi voimaharjoittelu voi kipeyttää ja pahentaa niveltä, samoin kuminauhajumppa. On pyrittävä liikeratoja ylläpitäviin harjoitteisiin, joissa lihakset aktivoituvat.
Yösärky ja heikot liikeradat
Olkapäänivelrikon yksi oire on yösärky. Henkilö ei löydä hyvää nukkuma-asentoa. Jos nivelrikko on paha, heikkenevät käden liikeradat: kättä ei saa ylös eikä takapuolta pyyhittyä. Ääriasennossa voi tulla vihlaiseva kipu. Jäätyneestä olkapäästä vaivan erottaa röntgenkuvassa, jossa jäätyneen olkapään löydös on normaali.
– Jos olkapää on useamman kuukauden kipeä, perusterveydenhuollossa on hyvä ottaa röntgenkuva, Lehtimäki sanoo.
– Lievillä löydöksillä en lähtisi tekemään leikkausta vaan miettisin, miten vaivaa voisi konservatiivisesti hoitaa, esimerkiksi fysioterapialla tai kortisoni-injektioilla. Jälkimmäisen pyytäisin röntgenlääkärin laittamaan. Se voi auttaa puolikin vuotta ja voi lykätä tekonivelen tarvetta.
– Liian usein ei niveleen kuitenkaan pidä pistellä piikeillä, siinä on bakteeritulehduksen vaara.
Olkapäänivelrikkovaivaan käytetään myös kipulääkkeitä, kuten Panadolia, ja mahdollisuuksien mukaan tulehduskipulääkettä. Kolmiolääkettä Lehtimäki ei herkästi lähtisi määräämään.
Eläkkeen lähestyessä: leikata vai?
Miettimistä aiheuttava kysymys on, jos potilas on raskasta fyysistä työtä tekevä kuusikymppinen ja hänellä on muutama vuosi eläkkeeseen: pitääkö leikata vai ei. Lehtimäki lähettäisi potilaan ensiksi työterveyshuollon puolelle: voisiko työtä keventää tai työpäivää lyhentää?
– Ja mieluummin vaikka sairauseläkkeelle ennemmin kuin leikkaukseen. Kysyn usein potilailta, kuinka lomat sujuvat. Usein moni raskasta fyysistä työtä tekevä vastaa, että pärjää lomalla kuluneellakin olkapäällä. Silloin en työuran loppuvaiheessa lähtisi tekonivelleikkaukseen vain siksi, että olkapää töissä kipeytyy.
LL Kaisa Lehtimäki on ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri. Hän työskentelee yläraajaortopedinä TYKS ORTOssa. Lehtimäki on Sokyn eli Suomen olkakirurgisen yhdistyksen puheenjohtaja.
TEKSTI: Tupu Sammaljärvi
Kirjoitus on julkaistu Niveltieto-lehdessä 1/2023.
