Kivun moderni tutkimus
Oululainen OMT-fysioterapeutti Mikko Lausmaa on tutkinut eri hankkeissa selkäkipua ja sen biopsykososiaalista viitekehystä eli modernia tutkimista ja hoitoa. Hän valmistelee parhaillaan aiheesta väitöskirjaa.
”Tieto kivusta on lisääntynyt 10–20 viime vuoden aikana paljon. On tullut aivokuvantamismenetelmiä ja on opittu ymmärtämään ihmisen kokemusta ja tunnetta. Kipuhan on henkilökohtainen kokemus, jota on hankala tutkia, koska aivokuvantamisessa kyllä näkyy esimerkiksi, että verenkierto ja sähköinen aktiivisuus lisääntyvät, mutta se on vasta fysiologiaa. Kipuun liittyvät erilaiset monimutkaiset kognitiiviset prosessit: kipu on mutkikkaan biopsykososiaalisen systeemin tulos”, Lausmaa toteaa.
”Kun puhumme kivusta, emme välttämättä tarkoita samoja asioita. Kipu on kokemus, joka voi johtua kudosvauriosta tai sen voi kokea ilman kudosvauriota; esimerkiksi pelkkä univaje voi aiheuttaa kipua.”
Liikkumisen pelosta
Kudoksiin liittyvät tekijät eivät Lausmaan mukaan juurikaan ennusta kivun pitkittymistä tai kroonistumista. Esimerkiksi jos henkilö kaatuu ja lonkka murtuu, ei yksin kudosvaurio ennusta, kuinka kipu paranee vaan siihen vaikuttavat monet muut tekijät: elämäntapatekijät, sosiaaliset tekijät, psykologiset tekijät. Liikkumisen pelko on yksi merkittävä tekijä:
”Tuki- ja liikuntaelinasioissa tärkein parantava komponentti on liikunta. Jos henkilö pelkää kivun haitallisuutta tai sitä, että paikat menevät liikkuessa enemmän rikki, uskomukset voivat aiheuttaa liikkumisen pelkoa ja siten vaikuttaa epäedullisesti liikunnan harrastamiseen. Näin kipu voi kroonistua.”
”Psykososiaaliset tekijät ovat kivun kokemisessa vahvasti mukana. Myös lapsuusajan traumat voivat altistaa krooniselle kivulle.”
Mikko Lausmaa toteaa, että on mielenkiintoista, ettei tutkimuksissa ole noussut esille, että kudosvaurion laajuuden perusteella pystyttäisiin ennustamaan, kenellä kipu pitkittyy.
”Enemmän kysymys on psykologisista ja elämäntapatekijöistä joiden taustalla vaikuttavat monimutkaiset geneettiset tekijät.”
Osaamisen laajuudesta
Lausmaan mukaan kivun kroonistumisen estäminen kuuluu fysioterapeuttien tehtäviin.
”Olisikin hyvä saada kivun akuutissa vaiheessa ”haaviin” ihmiset, joilla on tähän riski. Näin heille voitaisiin osoittaa enemmän resursseja. Jos taas viitteitä kivun pitkittymisestä ei ole, ei henkilö tarvitse yhtä paljon palveluja.”
Lausmaan oman kokemuksen ja käsityksen mukaan biopsykososiaalisten tekijöiden hyödyntäminen tule-vaivojen tutkimuksessa ja hoidossa on vielä vaatimatonta.
”Biopsykososiaalisten tekijöiden merkityksestä on tietämystä, mutta käytännön toteutus on vielä vähäistä. Tutkitun tiedon siirtyminen ruohonjuuritasolle vie hyvinkin pitkiä aikoja, voidaan puhua vuosikymmenestä. Parin viime vuoden aikana on kuitenkin alkanut näkyä selkeää muutosta.”
Tärkeää Lausmaan mukaan olisi, että organisaatiot ottaisivat vastuuta uuden viitekehyksen käyttöönotosta – eivät yksittäiset terveydenhuollon ammattilaiset.
”Esimerkiksi niin, että potilas aina täyttäisi kroonistumisen riskiä selvittävän kyselyn eikä niin, että sen teettäminen olisi yksittäisen työntekijän vastuulla. Näin kyselyn täyttäminen tulisi hoidettua.”
Kokonaisvaltaisesta tutkimuksesta
Mikä sitten on tule-vaivojen tutkimisessa olennaista?
”Potilaan kokonaisvaltainen tutkiminen. Ensin potilasta haastatellaan ja tutkitaan eri tavoin, saadaan tietoa, minkä jälkeen vuorossa on ammattilaisen pään sisäinen kliininen päättely, jonka pohjalta hän päätyy diagnoosiin tai johtopäätökseen.”
”Hankalin kliinisen päättelyn virhe tapahtuu, jos johtopäätökseen hypätään liian nopeasti. Selkävaivan kanssa vastaanotolle saapuva potilas voidaan lähettää magneettitutkimukseen, joka osoittaa välilevyrappeuman. Tällöin tutkiminen saatetaan lopettaa, vaikka magneettitutkimus on vain pieni osa kokonaisuutta. Tulisi tutkia myös muun muassa selän liikkuvuus, lihasvoimat, toimintakyky, psykologiset tekijät, työolot, sosiaaliset tekijät – kyse on laajasta kokonaisuudesta. Vasta sen jälkeen katsotaan, mikä on merkittävää. Tällöin rappeuma voikin jäädä taka-alalle, ja pääosaan nousee muita seikkoja, jotka selittävät selkäkipua”, Mikko Lausmaa sanoo.
Ammattitaitoa tarvitaan myös, kun teetetään testejä.
”Testejä on suuria määriä, esimerkiksi olkapään jännetestejä on olemassa monia kymmeniä. Kaikki eivät välttämättä ole luotettavia. Ammattilaisen on informaatiotulvassa löydettävä oikeat menetelmät päästäkseen mahdollisimman oikeanlaiseen johtopäätökseen. Tule-puolelle erikoistuvan ammattilaisuus vaatiikin lisäkouluttautumista.”
Teksti: Tupu Sammaljärvi
Kirjoitus on julkaistu Niveltieto-lehdessä 1/2023.
Kuva: Unsplash/Mitchell Hollander
