Luonnolla on terveyden – ja sairaudenkin – näkökulmasta monenlaisia vaikutuksia. Tärkeää on, että luontokohteessa on hyvä, rauhallinen ja turvallinen olla.
Annika Kolster on yleislääketieteen erikoislääkäri, terveyskeskuslääkäri ja väitöskirjatutkija. Hän tutkii mahdollisuutta hyödyntää luontoa sairauden hoidon tehostamisessa.
-Kyse ei siis ole siitä, että luonto korvaisi muuta hoitoa vaan että sen avulla voidaan tehostaa olemassa olevaa hoitoa, Kolster sanoo.
Yksi keskeinen luonnon hyvinvointivaikutus on, että luonto vähentää stressivastetta, joka puolestaan muun muassa vaikuttaa kipuun, verenpaineeseen ja uneen. Joissain nivelongelmia aiheuttavissa sairauksissa stressivaste on Kolsterin mukaan ylivirittynyt. Esimerkiksi fibromyalgiassa tavallisesti kosketuksena koetut asiat aistitaan kipuna. Nivelreumassa taas ylivirittynyt tulehdusvaste saattaa olla ongelma. Siihenkin luonto vaikuttaa.
Pelkkä oleminen voi tuoda hyviä vaikutuksia
-Osa luonnon aiheuttamista hyödyistä tulee liikunnan kautta, mutta näyttää yhä enemmän siltä, että jo luonnossa oleminen voi tuoda positiivisia vaikutuksia. On arveltu, että ihmisen immuunipuolustus aktivoituu luonnossa. Tämä puolestaan aiheuttaa erilaisia vaikutuksia eri ikäisillä, Annika Kolster sanoo.
Lapsilla immuunipuolustuksen aktivoituminen vaikuttaa allergioihin, ja ikäihmisillä infektionvastainen vaste aktivoituu luonnossa. Myös autoimmuunisairauksiin luonto saattaa vaikuttaa.
-Vielä ei kuitenkaan voida sanoa, että paljon luonnossa olevilla lapsilla olisi aikuisena muita vähemmän autoimmuunisairauksia. Mutta on selvää, että luonnon monimuotoisuus – vaikkapa sienet ja bakteerit, joita luonnossa kohtaamme – on tärkeää. Liian puhdas ympäristö sairastuttaa meitä. Vielä ei kuitenkaan tiedetä, miten paljon luonto voi vähentää sairauksien pahenemisvaiheita.
Luonnossa kuin kotonaan ja turvassa
Luonnolla on myös psykologisia vaikutuksia. Esimerkiksi se, että ihminen tuntee luonnossa kuuluvansa johonkin suurempaan.
-Luonto vähentää murehtimista, parhaimmillaan se auttaa meitä tuntemaan, että olemme kotona ja turvassa. Tämä on etenkin suomalaisten kokemus. Ihminen hakeutuu herkästi paikkoihin, jotka liittyvät lapsuusajan maisemiin. Yhden teorian mukaan se, että olemme osa luontoa, aiheuttaa yhteenkuuluvuuden tunnetta luonnon kanssa. Luonnossa oleminen saa meidät rauhoittumaan.
Monelle muistisairaalle saattaa metsässä oleminen ja puuhastelu olla mukavampaa ja helpompaa kuin keskustelu pöydän ääressä.
-Yhdessä tekeminen voi helpottaa sosiaalista kanssakäymistä. Jokainen tekee, mitä pystyy ja osaa. Tämä on tärkeää terveyden kannalta: yksinäisyys on melkein yhtä iso riskitekijä kuin tupakointi, Kolster muistuttaa.
Miten luonto sitten voi vähentää jo puhjenneesta sairaudesta aiheutuvia haittoja?
-Tästä on toistaiseksi vähän tutkimusnäyttöä. Tähän asti on keskitytty terveyden edistämiseen. Se tiedetään, että luonnonläheinen asuminen vähentää kuolleisuutta. Melu ja ilmansaasteet tappavat, ja esimerkiksi kuumilla keleillä kartiovaskulaarinen kuolleisuus lisääntyy. Luonnon tarjoama suoja voi olla tärkeä, Annika Kolster sanoo.
Iso tautiryhmä, jota tutkitaan paljon, ovat keuhkosairaudet. Keuhko- ja verenkiertosairauksia ajatellen esimerkiksi kostea ilma verrattuna hellepäivään on parempi. Mielenterveyspotilailla puolestaan unen parantumisen kannalta näyttää olevan hyötyä luonnossa liikkumisesta.
Kaikki aistit aktivoituvat
Luonnossa oleminen ja liikkuminen aktivoivat Kolsterin mukaan kaikkia aisteja. Ikäihmisillä hyvät muistot voivat palata mieleen tuoksujen kautta. Muistisairas saattaa aktivoitua liikkumaan. Luonnossa lapset liikkuvat monipuolisemmin kuin asvalttipihalla.
-Monet nivelvaivoista kärsivät ovat sanoneet, että pehmeä alusta helpottaa liikkumista mutta edellyttää myös keskittymistä. Liikkuminen pehmeällä alustalla on monipuolisempaa kuin kovalla alustalla, ja jos tulee vielä kumarreltua – tai lapsista puhuttaessa kiipeiltyä – koko kroppa aktivoituu. Tasapaino kehittyy.
Jos luonnossa liikkumisella on jokin määränpää, matka taittuu helpommin.
-Samalla liikkumiseen tulee luontaisia taukoja: ihaillaan näkymiä tai vaikkapa sammalta tai kuunnellaan linnunlaulua. Liikkuminen näin on mielenkiintoisempaa kuin jos vain lähdetään kävelemään, kun on pakko.
Kolster toteaa, että esimerkiksi nivelpotilaille on tärkeää, että kulkureitillä on levähdyspaikkoja.
Luota omaan tunteeseen
Millainen luontokokemus sitten vaikuttaa hyvinvointiin?
-Tutkimukset Suomessa ovat osoittaneet, että jo 15-20 minuuttia metsässä laskee verenpainetta enemmän kuin vastaava tauko kaupungissa. Myös kauniit näköalat – samoin kuin esimerkiksi luontoaiheiset taulut – laskevat stressivastetta. Erityisesti aidon metsän näkeminen rauhoittaa suomalaisten stressivastetta. Havu- ja ikimetsät, joissa on paljon sammalta ja kostea ilmasto, ovat tehokkaita. Moni pitää saaristomaisemista. Pohjoisessa varttunutta saattaa valkoinen maisema rauhoittaa – eri ympäristöjen teho on kuitenkin vielä selvityksen alla.
-Kannattaa luottaa omaan tunteeseen: ympäristö, jossa tuntee olonsa rauhalliseksi, on hyvä.
Ota kipulääke ja lähde luontoon
Kesäluonnossa Annika Kolster kehottaa liikkumaan etenkin, kun on kostea tai sateinen ilma. Helteeltä pitää suojautua.
-Liiallinen auringossa oleminen aiheuttaa haittaa, altistaa muun muassa ihosyövälle. On muistettava hatut ja muut suojautumiskeinot. Viime kesä oli kuuma, mikä näkyi vastaanotolla. Etenkin sydänsairaudet toivat ihmisiä lääkäriin.
-Kannustan olemaan siellä, missä viihtyy. Monet ovat mökeillä, mutta mahdollista on lähteä myös erilaisille helppokulkuisille reiteille. On hyvä ottaa kaveri ja puhelin mukaan ja pitää taukoja. Luontokin – kannot, kivet – tarjoaa hyviä taukopaikkoja.
Jos kivut vaivaavat, Kolster kehottaa ottamaan kipulääkkeen ja lähtemään kaverin kanssa liikkeelle omilla ehdoilla.
-Mieluummin vähän kuin ei ollenkaan. Reittejä kannattaa vaihdella, sillä ei ole kovin innostavaa kulkea aina samaa reittiä.
Annika Kolsterin tutkimusintressi lähti liikkeelle havainnosta, että luonnossa liikkuvien monisairaiden potilaiden pärjääminen on parantunut. Hän on terveyskeskuslääkäri, yleislääketieteen erikoislääkäri ja väitöskirjatutkija.
