Ylipainoisen potilaan tekonivelleikkauksen riskit ovat hieman korkeammat kuin normaalipainoisen. Välittömät virheet ovat kuitenkin hyvin harvinaisia, ja uusintaleikkauksen riski ylipainon takia on noin kahden prosentin luokkaa.
Tekonivelsairaala Coxan johtavan ylilääkärin Jukka Huopion mielestä ei ole oikein kieltäytyä ylipainoisen potilaan leikkauksesta.
”Leikkaamme kaikkia potilaita silloin kun se on tarpeellista. Jos potilaalla on hankalaoireinen lonkan tai polven nivelrikko, tai paha virheasento, tai avaskulaarinen nekroosi (kuolio luun kudoksessa), niin olkoon vaikka kuinka ylipainoa, ei olisi oikein potilasta kohtaan jättää häntä leikkaamatta. Leikkauksen riskit ovat tietysti vähän korkeammat, kun leikataan kovasti ylipainoista potilasta”, Huopio kertoo. ”Hyvin paljon on kiinni siitä, minkälainen on potilaan kokonaistilanne.”
Aiemmin painoindeksiä painotettiin enemmän kuin nyt.
”Joissakin sairaaloissa sääntönä saattoi olla, että potilasta, jonka painoindeksi on yli 33 BMI, ei leikattu, ellei kyseessä ollut vitaali-indikaatio (henkeä uhkaavaa). Tuo painoindeksiluku on varsin tavallinen nykyään meidän potilaitten kohdalla, vaikka silloin ollaan selvästi ylipainon puolella. Yksiselitteistä tutkimusnäyttöä ei ole, etteikö tällaisia potilaita voitaisi leikata”, Huopio kertoo. ”Sitten on niitä potilaita, joita ei meilläkään leikata, mutta syynä ei silloin ole ylipaino, vaan potilaan kokonaistilanne sekä nivelrikon aste.
Leikkauksen riskit
Leikkaukseen liittyy sitä enemmän riskejä, mitä enemmän potilaalla on liikakilojen lisäksi liitännäissairauksia.
”Kun perinteisiä riskitekijöitä, eli yleensä liitännäissairauksia, ladataan toistensa päälle, silloin tilanne muuttuu haasteellisemmaksi. Diabetes on yleinen ylipainoisilla. Sitten voi olla hengitysvajausta tai sydänongelmia, tai muita riskitekijöitä, kuten tupakointi.”
Kun rasvakudosta on paljon, leikkaus voi olla haasteellisempi, koska näkyvyys leikkausalueella ei välttämättä ole paras mahdollinen.
”Virheasentoja komponenteissa voi tulla herkemmin, jos niitä asennettaessa näkyvyys operaatioalueella ei ole hyvä. Esimerkiksi polvileikkauksessa otetaan tiettyjä suuntimia alaraajoista, ja jos raajassa on paljon rasvakudosta, suunnan ottaminen voi olla epätarkempaa”, Huopio selvittää.
Hyvin ylipainoisen potilaan kohdalla saatetaan pohtia, kestääkö proteesi hänen painoaan ajan kuluessa.
”Nykyiset proteesit ovat todella hyviä ja kestävät kovaakin ylipainoa. Enemmän se on kiinni potilaan luun laadusta, esimerkiksi jos luu on osteoporoottinen”, Huopio sanoo.
Myös infektioriskit lisääntyvät jonkin verran. Leikkausalueelle voi syntyä hematooma, laaja verenpurkauma, josta voi tulla bakteeripesä.
”Tekonivelinfektioihin liittyy komplikaatioriski. Nivel tulehtuu, ja jos se ei parane pelkästään antibiooteilla, silloin käytännössä joudutaan aina uusintaleikkaukseen. Uusintaleikkauksessa leikkausalue ja proteesi pestään tai proteesi vaihdetaan. Joskus proteesi joudutaan jopa poistamaan väliaikaisesti. Infektio on todella ikävä komplikaatio potilaalle – hoito pitkittyy, ja voi joutua olemaan sairaalassa pitkiäkin aikoja.”
Uusintaleikkauksen riski
Merkittävästä ylipainosta johtuva uusintaleikkauksen lisäriski on noin kaksinkertainen suhteessa normaalipainoiseen riskiin.
”Syyt uusintaleikkaukseen ovat monisyisiä. Se, mikä jää ylipainon itsenäiseksi syyksi, on noin prosentin parin luokkaa – ei se sen isompi riski ole”, Huopio vakuuttaa.
Huopio toteaa, että ylipainon riskit ovat puhuttaneet ortopedikuntaan vuosien varrella paljonkin, ja erilaisia katsontakantoja on esitetty. Osa niistä perustuu enemmän kirurgin omiin henkilökohtaisiin kokemuksiin kuin tutkimustietoon.
”Olemme nykyään liberaalimpia. Kun katsotaan uusintaleikkauksien riskejä, niin yksinomaan ylipainon vuoksi ei ole syytä kieltäytyä leikkaamisesta. Leikkaava kirurgi arvioi kokonaistilanteen kaiken nähden oman kokemuksensa ja ammattitaitonsa pohjalta – ylipaino on vain yksi tekijä siellä.”
Toipuminen leikkauksesta
Leikkauksesta toipuminen on kiinni potilaan iästä, lihaskunnosta, aktiivisuudesta ja toiminnallisuudesta. Nämä vaihtelevat todella paljon eri painoisilla potilailla – saman painoindeksin omaavat potilaat voivat olla hyvin erityyppisiä.
”Nämä pitää ottaa huomioon. Jos kyseessä on vaikka nuori viisikymppinen, ylipäätään itsestään huolta pitävä potilas tai vastaavan painoinen kahdeksankymmentävuotias, jonka liikkuminen on jäänyt. Meillä on silloin selkeästi kaksi ihan erilaista potilasta”, Huopio sanoo.
”Esimerkiksi, jos potilas on ollut hyvin pitkään pyörätuolissa, ja sitten hänelle tulee paha nivelrikko, hänen toipumisensa edellytykset leikkauksesta voivat olla niin olemattomat, ettei kannata ottaa sitä riskiä. Luultavasti hän ei pääsisi liikkeelle pyörätuolistaan toipumaan. Kivun hoitona leikkaus voidaan tietysti tehdä harkinnan perusteella tuolloinkin. ”
Painon pudottaminen
Silloin kun potilaalla on lievä nivelrikko ja kipu on hallittavissa, leikkaus ei ole niin kiireellinen. Potilaalle voidaan silloin ehdottaa, että hän voisi pudottaa painoaan ja leikkaus tehdään rauhallisemmassa vaiheessa.
”Mutta aina se ei onnistu. Painon pudottaminen on paljon vaikeampaa kuin leikkauspäätöksen tekeminen. Eikä ole ihan selkeää tutkimusnäyttöä siitä, että laihduttaminen oleellisesti vähentäisi leikkauksen riskiä”, Huopio huomauttaa. ”Hyvä lihaskunto ja normaalipaino edesauttavat leikkauksesta toipumista ja leikkaus on myös silloin helpompi suorittaa”.
