Nivelrikon riskitekijät

Nivelrikon riskitekijöitä ovat ikääntymisen, naissukupuolen ja perimän lisäksi paikalliset riskitekijät kuten nivelvammat, nivelen kehityshäiriöt, nivelen virheasennot ja raskas fyysinen työ. Ikääntymisen ja perimätekijöiden vaikutuksesta nivelrusto on alttiimpi paikallisille tekijöille.

Nivelrikko iskee sitä varmemmin ja vakavammin, mitä useampia riskitekijöitä kertyy. Koska et voi vaikuttaa kaikkiin riskitekijöihisi, on tärkeää vähentää niitä riskejä, joihin voit itse vaikuttaa.

Ikääntyminen on tärkein nivelrikon riskitekijä, johon emme valitettavasti voi vaikuttaa. Ikääntyessä rustosolujen kyky ylläpitää normaalia ruston uudistumista ja korjata mikrovaurioita heikentyy. Vanhenemiseen kuuluva nivelruston mekaanisten ominaisuuksien heikentyminen, proteoglykaanien määrän pieneneminen ja kudoksen aineenvaihdunnan heikentyminen altistavat nivelruston vaurioitumiselle.

Nivelrikko on kaksi kertaa tavallisempi naisilla kuin miehillä. Erityisesti polvinivelrikon esiintyvyys lisääntyy naisilla selvästi 50 ikävuoden jälkeen verrattuna miehiin. Tämä voi osaltaan johtua anatomisten erojen vaikutuksesta polven kuormitusakseliin, naisilla tavallisemmasta ylipainosta tai postmenopausaalisesta estrogeenitasojen alenemisesta.

Perintötekijöillä on merkitystä erityisesti käden nivelrikossa. Polvinivelrikossa periytyvyyden osuutta on todennäköisesti ylikorostettu, vaikka se on osalla sairastuneista tärkeä tekijä sairauden synnyssä. Lonkkanivelrikon periytymistaipumuksen on arvioitu olevan noin 50–65 prosentin luokkaa. Erään tutkimuksen mukaan lähisukulaiselle tehty polvi- tai lonkkanivelleikkaus nosti tilastollisesti henkilön nivelrikon riskin 2–4-kertaiseksi. Ei kuitenkaan tiedetä, mitkä geenivirheet altistavat nivelrikolle, joten taustalla voi olla useiden nivelruston rakennemolekyylien virheitä.

Kolmeen varmaan riskitekijään eli lihavuuteen, työkuormitukseen ja nivelvammoihin voidaan vaikuttaa. Nämä riskitekijät koskevat yhtä lailla sekä polvea, lonkkaa että käsiniveliä. Polvivammoihin liittyy 3–6-kertainen ja lihavuuteen 4–5-kertainen riski saada polvinivelrikko. Varsinainen nivelrikko voi kehittyä vasta 15–20 vuoden kuluttua vammasta. Lihavuuden nivelrikkoa lisäävä vaikutus voi selittyä nivelpintaan kohdistuvan kuormituksen lisääntymisellä, mutta mahdollisesti myös hormonaalisilla tekijöillä, sillä lihavuuden on todettu lisäävän myös käsinivelrikon esiintyvyyttä.

Tyypillistä nivelrikkoa sairastavaa ei ole. Nivelrikkoa potevissa on myös normaalipainoisia ja perusterveitä. Et ole itse aiheuttanut nivelrikkoasi, joten vaivan jo puhjettua sen syiden pohtiminen on turhaa. Vaikka riskitekijöitä siis tiedetäänkin useita, on aina hyvin yksilöllistä, mikä käynnistää tautiprosessin ja mikä on eri vaaratekijöiden osuus eri nivelrikoissa.