Nivelrikkopotilaan hoitopolku työterveyshuollossa

Kun työikäinen sairastuu nivelrikkoon, oma työterveyshuolto auttaa määrittämään, kuinka sairaus vaikuttaa itse työhön, voidaanko työn tekemistä helpottaa jollain tapaa vai tarvitaanko uudelleenkouluttautumista tai tekonivelleikkaus. Työterveyshuollolla on hyvät mahdollisuudet tukea työntekijää.  

Kun työterveyslääkäri Tanja Renton vastaanotolle Mehiläiseen tulee polvi- tai lonkkavaivaa poteva työterveyshuollon asiakas, hänelle tehdään ensimmäiseksi ns. erotusdiagnostiikka. Aina ei kyse ole nivelrikosta. Erotusdiagnostiikka auttaa määrittelemään lopullisen diagnoosin. 

“Nivelrikkodiagnoosi perustuu röntgenkuvaukseen, josta nivelrikko tunnistetaan. Jatkohoito riippuu siitä, miten vaikea nivelrikon muoto on eli mikä on gradus (asteikolla I – IV). Voin myös lähettää potilaan fysiatrille tai ortopedille leikkausarvioon tai erotusdiagnostiikan kokonaistilanteen kartoitusta varten”, Rentto kuvaa.  

Onneksi ihmiset tulevat työterveyshuoltoon ajoissa, jolloin nelos-gradukset eivät tule potilaalle yllätyksenä. Rentto kertoo, miten hän yrittää kunkin potilaan kohdalla miettiä, mikä nivelrikon synnyn taustalla on ja painottaa hoitoakin sen mukaisesti.  

Kivun hallintaa kuntoutuksella 

Aina silloin kun työntekijälle tulee jokin sairaus esiin, lähdetään miettimään, millaisia oireita hänellä on, ja kuinka sairaus vaikuttaa itse työhön. Paljon on tietysti kiinni siitä, mitä hän tekee työkseen.  

”Jos nivelrikko on polvessa tai lonkassa, ja työntekijä tekee joko istuma- tai toimistotyötä, niin alkuvaiheessa nivelrikosta ei ole paljoakaan haittaa – paitsi silloin kun kipu alkaa haitata nukkumista. Mutta sitten, jos hän on vaikka jaloillaan koko päivän, tai joutuu kantamaan, nostelemaan tai kiipeilemään, niin silloin nivelrikko vaikuttaa ihan alusta asti työkykyyn. Silloin joudumme miettimään, pystyykö hän tekemään työtään ja onko se turvallista”, Rentto kuvaa. ”Kipu haittaa yllättävästi työn tekoa, ja voi aiheuttaa vaaratilanteita työssä, jossa vaaditaan hyvää fysiikkaa.”  

Isojen nivelten nivelrikossa kuntoutus auttaa myös kipujen hallinnassa. Jos lihakset pidetään hyvässä kunnossa, esimerkiksi polvinivelrikossa, kipu vähenee. On tärkeää, ettei vähennä liikkumista, koska silloin lihasvoima säilyy. 

Kun saa nivelrikkodiagnoosin, kannattaa heti miettiä elämäänsä pidemmälle. Oma kuntoutus ja lihaskuntotreenit on syytä aloittaa heti, jos vain jaksaa ja siihen pystyy.  

”Kun tekonivelleikkauksen aika tulee, silloin on jo rutiini itsensä kuntouttamiseen. Ne ihmiset, jotka ovat ottaneet sen tosissaan, ovat kuntoutuneet uskomattoman hyvin näistä leikkauksista. Näen sen eron. Kun immobilisaatio eli liikkumattomuus lisääntyy, niin silloin kuntoutumisprosessi leikkauksen jälkeen on todella paljon hankalampi”, Rentto kertoo.  

Toimistotyöläisen sorminivelrikko

Toimistotyötä tekeville ja muille työssään käsiä käyttäville ihmisille käsiin tuleva nivelrikko haittaa todella paljon työn tekoa. Kädet kipeytyvät eikä pysty enää käyttämään esimerkiksi tietokoneen näppäimistöä. Rentto kertoo, miten hänenkin vastaanotollensa on tullut useampi tällainen potilas.  

”Eläkevakuutusyhtiöt suhtautuvat yleensä, noin karkeasti sanottuna, että nivelrikon takia ei saa pysyvää eläkettä, mikäli nivelet voidaan leikata. Silloin lähdemme siitä, että jollain lailla täytyy pystyä perustelemaan se, miksi ei voida leikata, kuten esimerkiksi sormien nivelrikossa”, Rentto sanoo. 

Pikkunivelten nivelrikko on sellainen, ettei sormien niveliä voi vaihtaa. Luudutusleikkauksia tehdään harvemmin sormiin, yleisemmin varpaisiin.   

”Joitakin sellaisia potilastapauksia on minullakin ollut, joissa toimistotyötä tekevä ihminen on saanut erityisen pahan sorminivelrikon takia työkyvyttömyyseläkkeen. Olen joutunut sen hyvin perustelemaan. Sitä ennen on tehty ja kokeiltu kaikenlaista, esimerkiksi käytetty apuvälineitä helpottamaan työtä”, Rentto toteaa.   

Uudelleenkouluttautuminen

Joidenkin potilaiden kohdalla mietitään, onko jotain muuta työtä, jota hän voisi tehdä. Eläkevakuutusyhtiö tulee silloin uudelleenkoulutukseen mukaan. Tällöin voidaan anoa ammatillista kuntoutusta.   

”Meillä on työvalmentajia ja sosiaalialan asiantuntijoita. Heidän avullaan voidaan kartoittaa ammatillista osaamista ja sitä, mihin työntekijällä olisi kiinnostusta, ja mihin hänellä voisi olla mahdollisuuksia”, Rentto sanoo.  

Tämä on tärkeä vaihe, jos kivut alkavat haitata suuresti työntekoa, eikä niitä saada hallintaan kipulääkityksellä eikä kunnolla millään kuntoutuksellakaan. 

Fysioterapeutin tärkeä rooli

Rentto harmittelee, miten harva yritys on ostanut fysioterapian palveluja osaksi työterveyshuollon palvelupalettia.   

”Se on tavallaan kurjaa, koska olisi hyvä, jos fysioterapeutti edes silloin tällöin ohjaisi kuntoutumista ja kannustaisi siihen. Ja toteaisi edistymisen, koska se motivoi”, Rentto kertoo. ”Lääkärinä toivon, että tähän panostettaisiin enemmän, jotta potilas saisi nivelrikkotilanteisiin ohjattua kuntoutusta.” 

Fysioterapeutteja ei pidä sekoittaa työfysioterapeutteihin, joille kuuluu esimerkiksi työergonomia. Osalla työfysioterapeuteista saattaa kuitenkin olla kuntoutuspuolen osaamista, jolloin he voivat neuvoa myös kuntoutuksessa.  

Leikkauksen jälkeinen aika

Rentto kehuu, miten hyviä tuloksia tekonivelleikkauksilla saadaan aikaan.  

”Meidän näkökulmastamme näkymä on positiivinen, koska jos leikkaus saadaan tehtyä, silloin usein koko työkykyproblematiikka ohittuu”, Rentto toteaa.  

Leikkauksen jälkeen leikkaava yksikkö tai erikoissairaanhoidon yksikkö antaa potilaalle alkuun kuukaudesta kolmeen kuukauteen sairauslomaa. Leikkauksen jälkeen potilaan tulee ottaa yhteyttä omaan työterveyshuoltoon, joka ottaa hänet seurantaansa.  

”Joskus käy niin, että ihmiset olettavat, että heti leikkausyksikön antaman sairausloman jälkeen pitää mennä jo töihin. Leikkaavan yksikön olisi tärkeää muistuttaa potilasta, että jatkoseuranta tehdään työterveyshuollossa”, Rentto kertoo.  

Työterveyshuollossa potilas tavataan ja katsotaan, miten kuntoutus on lähtenyt käyntiin. Samalla myös käydään läpi, mitä työtä potilas tekee, ja millaiseen tilanteeseen on menossa takaisin.  

”Jos tuntuu siltä, että työ vaatii esimerkiksi työntekijältä parempaa kuntoa, niin silloin sairausloma on suhteessa pidempi. Meillä on hyvät mahdollisuudet tukea työhön paluuta. Voimme järjestää myös esimerkiksi osasairauslomaa, jota Kela myöntää hyvin auliisti. Sitä voidaan anoa reilut viisi kuukautta (maksimimäärä) kahden vuoden sisällä”, Rentto kertoo. 

Henkilö tekee silloin osapäivätyötä, jos oma työpaikka on sellainen, että sinne pystytään järjestämään kevennettyä tai osa-aikaista työtä. Työpanos on 40–60 prosenttia kokopäivätyöstä, ja se voidaan määritellä joko työaikana tai työmääränä. 

”Osasairausloma on mielestäni todella hyvä! Osa-aikaisen työskentelyn avulla paluu kokoaikaiseen työhön helpottuu. Hänellä on myös palautumispäiviä, ja kuntoutumiseen jää energiaa, mikä on todella tärkeätä. Minulla on näitä potilaita ollut useita satoja, joita olen ohjannut osasairauslomalle. Eikä kukaan ole valittanut, vaan kaikki ovat olleet hyvin tyytyväisiä.”  

Osasairauslomassa on sekin hyvä puoli, että silloin koko työyhteisö tietää, ettei henkilö ole vielä täysin työkykyinen. Hänelle ei voi sälyttää kaikkia niitä tehtäviä mitä aikaisemmin, tai mitä on jäänyt tekemättä hänen sairauspoissaoloaikanaan.   

Työnantajalla on oikeus kieltäytyä antamasta työntekijälleen osasairauslomaa. Siinä tapauksessa ihminen on täydellä sairauslomalla pidempään.  

Toipumisen seuranta

Joskus käy niin, ettei toipuminen leikkauksesta menekään siten kuin oli odotettu. Alkuvaiheen ongelmissa leikkaava yksikkö tarkistaa asian. Jos leikkauksesta on kulunut kolme kuukautta, eikä toipuminen etene hyvin, työterveyshuollossa tutkitaan, mistä on kyse.  

”Lähetän potilaan Mehiläisen omalle polvi- tai lonkkaortopedille, joka tarkistaa, onko kaikki niin kuin pitää. Joskus on käynyt niin, että joudutaan uusintaleikkaukseen. Syinä voivat olla, että tekonivel on vinossa, tai se ei ole asettunut oikeaan kohtaan niin kuin alun perin oli ajateltu, tai leikkauksen jälkeen on ilmennyt yllättäviä kipuja, jotka ovat johtuneet tulehduksesta”, Rentto selvittää.   

Joskus taas leikkaamaton puoli kipeytyy. Yleensä syynä on se, että potilas käyttää jalkojaan hieman poikkeuksellisesti – hän varaakin enemmän leikkaamattomalle puolelle, koska ei uskalla käyttää leikattua jalkaansa vielä normaalisti. Fysioterapeutin on silloin hyvä tarkistaa potilaan motoriikka.  

Nivelrikko tulee yleensä eläkeiässä

Nivelrikkoon sairastuminen ei katso ikää. Yllättävän nuoretkin voivat saada ensimmäisiä nivelrikko-oireita. Rentto mainitsee erityisesti urheilijat, joiden oireilun takana voi olla tavallista rankempi treenirasitus. Aktiiviurheilijallekin voi jo noin 40-vuotiaana tulla oireita. Suurimmalla osalla työterveyshuoltoon tulijoista 50 vuotta tuntuu olevan se rajapyykki, jolloin heille alkaa tulla erilaisia vaivoja niveliin.   

”Nivelrikon takia eläkkeelle jääneet ovat olleet yleensä lähellä sitä oikeaa eläkeikää. Moni on moninivelrikkoinen. Kovinkaan nuorena ei ole kukaan eläköitynyt”, Rentto sanoo. ”Nivelrikko tulee suuremmalle osalle ihmisistä vasta työelämän jälkeen, mutta yllättävän paljon sitä esiintyy myös työelämässä olevilla. Ohjaan monta potilasta vuodessa tekoniveloperaation harkintaan.”  

Pitkät leikkausjonot

On yleisesti tiedossa, että terveydenhuollossa on meneillään hankala kriisivaihe. Yksi ilmentymä siitä on pitkät jonot muun muassa   tekonivelleikkaukseen.  

”On todella kurjaa, että ihmiset joutuvat odottamaan leikkausta sairauslomalla kuukausitolkulla, ja se vasta kallista onkin! Meillä sanotaan, että yksi sairauslomapäivä on keskimäärin 350 euron arvoinen. Mikä summa siitä tuleekaan, kun ihminen on kuukausikaupalla sairauslomalla”, Rentto päivittelee.   

”Tiedämme, että tekonivelleikkaus on sellainen hoito, joka oikeasti suurimmalla osalla poistaa työkykyongelman.” 

Psyykkinen jaksaminen on nyt todella tärkeää. Leikkausta ei myöskään tarvitse pelätä.  

”Aika monia ihmisiä on leikkaus pelottanut todella paljon, ja he ovat lykänneet leikkausta tai leikkaukseen pyrkimistäkin. Haluamme rohkaista siihen, että kyllä tästä mennään eteenpäin ja lopulta päästään maaliin.”