Uutiset

2019, 27.08.2019 | niveladmin

Männyn yhdisteistä apua tulehdussairauksien, myös nivelrikon hoitoon

Männyn oksauutteesta peräisin olevilla kahdella stilbenoidilla, pinosylviinillä ja monometyylipinosylviinillä, on aiemmin tuntemattomia tulehdusta estäviä vaikutuksia, joita voitaisiin hyödyntää uusien tulehduslääkkeiden kehityksessä. Samalla voitaisiin saada lisäarvoa metsäteollisuuden hyödyntämättömille sivuvirroille. Tämä ilmeni proviisori Mirka Laavolan väitöskirjasta, joka tarkastettiin Tampereen yliopistossa 16. elokuuta.

Tulehdus on elimistön puolustusreaktio taudinaiheuttajia ja kudosvauriota vastaan. Jos tulehdusreaktion säätely häiriintyy, se saattaa johtaa tulehdussairauden kuten nivelrikon, nivelreuman tai astman kehittymiseen.

Nykyiset tulehdussairauksien hoidot eivät ole riittäviä, sillä ne eivät paranna sairautta vaan ainoastaan lievittävät sairauden oireita. Tehokkaiden ja turvallisten tulehduslääkkeiden kehityksessä tavoitteena on löytää molekyylejä, jotka rauhoittavat haitallista tulehdusta, mutta eivät häiritse immuunipuolustusjärjestelmän normaalia toimintaa.

Puusta peräisin olevien biokemikaalien farmakologiset vaikutukset tunnetaan huonosti, mutta perinteisessä lääketieteessä muun muassa männyn uutteita on käytetty tulehdussairauksien hoidossa. Lääkekehityshistoria tuntee myös aiemman menestystarinan pajun salisiinista yli sata vuotta sitten kehitetystä lääkeaineesta, asetyylisalisyylihaposta eli Aspirinista®, joka edelleen on yksi maailman käytetyimmistä lääkkeistä.

Stilbenoidit ovat polyfenoleihin kuuluva kemiallinen yhdisteryhmä, johon pinosylviini ja monometyylisylviini kuuluvat. Pinosylviinillä on todettu männyssä esimerkiksi taudinaiheuttajilta suojaavia vaikutuksia.

– Havaitsimme männystä eristetyillä stilbenoidiyhdisteillä, pinosylviinillä ja monometyylipinosylviinillä, olevan tulehdusta estäviä vaikutuksia solumalleissa ja hiirissä. Vaikutukset näyttävät perustuvan siihen, että entsyymi hemioksygenaasi-1 lisääntyy aiheuttaen transkriptiotekijä NF-κB:n aktivaation vähenemisen. Sen seurauksena kolmen eri tulehdusgeenin – iNOS, IL-6 ja MCP-1 – ilmentyminen vähenee.
– Lisäksi yhdisteillä oli hyödyllinen vaikutus ihmisen rustossa vallitsevaan anabolisten ja tulehdusta voimistavien sekä katabolisten rustoa hajottavien yhdisteiden tasapainoon, mistä voisi olla hyötyä kehitettäessä lääkkeitä nivelrikon hoitoon, Mirka Laavola toteaa.

– Vaikka biologiset lääkkeet ovat nykyään nopeimmin kasvava lääkeryhmä, suurin osa markkinoilla olevista lääkkeistä ja noin puolet uusista lääkkeistä on kemiallisia pienimolekyylisiä yhdisteitä. Näistä lähes puolet pohjautuu luonnon yhdisteisiin. Luonnossa on yhä paljon tutkimatonta potentiaalia, joka tulisi muistaa, etenkin kun uusien hyväksyttyjen lääkkeiden määrä on ollut laskussa jo pitkään, sanoo Laavola.

Mirka Laavola on kotoisin Tampereelta ja asuu nykyisin Kangasalla. Hän työskentelee tällä hetkellä Lääkealan turvallisuus-ja kehittämiskeskus Fimeassa.

Väitöskirjaan voi tutustua osoitteessa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-1168-1

-          Tampereen yliopiston tiedotteet

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.