Lääkkeet

Tietoa tulehduskipulääkkeistä ja niiden mahahaitoista
 

Tulehduskipulääkkeet
= särkylääke, kipulääke, NSAID (non-steroidal anti-inflammatory drug)
  • Esim. aspiriini, ibuprofeeni, ketoprofeeni, naprokseeni, meloksikaami, selekoksibi, valdekoksibi, eterokoksibi.
  • Lääkkeitä, joita käytetään niveltulehduksen ja muiden tulehduksellisten pehmytkudossairauksien hoitoon.
  • Vuonna 2002 tulehduskipulääkkeestä KELA-korvaus noin 900 000 suomalaiselle (~ 43 miljoonaa euroa). Yli 400 000 suomalaiselle tulehduskipulääkkeet ovat välttämätön osa päivittäistä elämää.
  • Tavallisimmin tulehduskipulääkkeitä määrätään yleiskivun ja tulehduksen hoitoon. Lisäksi ne ovat olleet vuosia useimpien lihaksiin ja luustoon liittyvien sairauksien hoidon peruspilari.

Tulehduskipulääkkeiden haittavaikutukset 
  • Tulehduskipulääkkeisiin, kuten kaikkiin lääkehoitoihin, liittyy haittavaikutusten riski.
  • Kaikista lääkeaineista tulehduskipulääkkeet aiheuttavat eniten sairaalahoitoa vaativia haittoja käyttäjilleen.
  • Yleisimmät haittavaikutukset ovat erilaisia mahavaivoja: mahakipua, närästyksen pahenemista, ruuansulatuskanavan haavaumia tai mahahaavan komplikaatioita; kuten  vuotava mahahaava tai perforaatio.
  • Haittavaikutusten vuoksi sairaalahoitoon joutuu vuosittain noin 2000 suomalaista ja noin 300 suomalaista kuolee vuosittain mahahaavan komplikaatioihin.
 
Tulehduskipulääkkeiden mahahaittojen aiheutuminen
  • Tulehduskipulääkkeiden vaikuttavat cyklo-oksygenaasi(COX)-järjestelmän kautta. Tulehduskipulääke estää tätä järjestelmää toimimasta normaalisti, jolloin kipu ja tulehdus lievittyvät. Samalla mahalaukkua ympäröivän limakalvon suojamekanismin toiminta heikkenee.
  • Mahan limakalvon suojamekanismia tarvitaan suojaamaan limakalvon alla olevia kudoksia mahan luontaisesti hyvin happaman (pH 1-2) sisällön kosketukselta. Kun limakalvon suojamekanismi ei toimi normaalisti, mahan hapan sisältö pääsee liian syvälle limakalvoon, jolloin se aiheuttaa haavauman – mahahaavan.
  • Pahimmillaan mahahaava puhkaisee verisuonen seinämän, jolloin veri pääsee vuotamaan mahalaukkuun (aiheuttaen mm. anemisoitumista). Tällöin puhutaan vuotavasta mahahaavasta. Vielä vakavammasta vaurioista puhutaan, jos mahalaukun seinämään porautuu reikä, josta mahan hapan sisältö pääsee vuotamaan mahalaukun ulkopuolelle ja vaurioittamaan sisäelimiä. Tällöin puhutaan perforaatiosta.
  • Mahan happo on useimmiten myös pahenevien närästysoireiden ja mahakivun taustalla.
 
Mahahaavan riskiä lisäävät tekijät
    Tietyt tekijät yhdessä tulehduskipulääkehoidon kanssa lisäävät mahahaavan riskiä. Näitä tekijöitä ovat mm.
  • aikaisempi mahahaava (erityisesti vuotava mahahaava tai perforaatio)
  • yli 65-vuoden ikä
  • mahakipu tai närästys
  • usean tulehduskipulääkkeen yhtäaikainen käyttö (myös pieniannoksinen aspiriini)
  • suuri tulehduskipulääkeannos
  • sydänsairaus, reumatauti, tai muu ”systeemisairaus”
  • samanaikainen verenohennuslääkitys (varfariini, klopidogreeli, pieniannoksinen aspiriini)
 
Mahahaittojen hoito ja ehkäisy
  • Tulehduskipulääkkeiden käyttöä kannattaa aina harkita ja välttää mahdollisuuksien mukaan.
  • Jos tulehduskipulääkehoitoa tarvitaan, on olemassa hoitokeinoja mahakivun ja närästyksen lievittämiseen ja jopa mahahaavan ennaltaehkäisyyn. Potilaiden, joilla on mahahaavan riskiä lisääviä tekijöitä, olisi erityisen tärkeää saada suojalääkitystä.
  • Paras tämän hetkinen hoito on suojata mahaa hapon vaurioittavalta vaikutukselta käyttämällä ns. happosalpaajaa (protonipumpun estäjä, PPI) kuten esomepratsolia.
  • Happosalpaaja toimii estämällä mahan limakalvon happopumppujen toimintaa eli hapon tuotantoa. Kun mahassa on vähemmän happoa, limakalvon suojamekanismin heikentynytkin toiminta riittää suojaamaan limakalvon alaisia kudoksia. Näitä happopumppuja ei esiinny muualla elimistössä, joten happosalpaajien on sanottu olevan täsmälääkkeitä ja tästä syystä ne ovat hyvin siedettyjä.
  • Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää myös misoprostolia tai H2-salpaajia.

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.