Uutiset

2013, 13.03.2013 | niveltieto

Väitös: Vesiharjoittelu parantaa polven tekonivelleikattujen kuntoutumista

Maailman yleisin nivelsairaus, nivelrikko, ilmenee yleisimmin suurissa painoa kantavissa nivelissä, kuten polvissa. Se aiheuttaa niveleen vaikea-asteista kipua ja sen seurauksena liikkumiskyvyn ongelmia. Suomessa tehdään nivelrikon seurauksena yli 9 000 polven tekonivelleikkausta vuosittain. Polven tekonivelleikkauksen jälkeisessä kuntoutuksessa käytetään paljon vedessä tapahtuvaa harjoittelua, mutta tutkimustietoon perustuva näyttö vesiharjoittelun vaikuttavuudesta tekonivelkuntoutuksessa on vielä vähäistä.

Anu Valtosen selvitti väitöstutkimuksessaan 50-75 -vuotiaiden polven nivelrikosta kärsivien liikkumiskyvyn ongelmia ennen polven tekonivelleikkausta ja sen jälkeen sekä vesiharjoittelun vaikutuksia polven tekonivelleikattujen liikkumiskykyyn ja polvea liikuttaviin lihaksiin.

Kuntoutusta tulisi tehostaa

Tulosten mukaan vaikeaa polven nivelrikkoa sairastavien reisilihasten tehossa, voimassa ja lihasmassassa on suuri alaraajojen välinen ero, joka myös selittää heillä ilmeneviä liikkumiskyvyn ongelmia. Liikkumiskyvyn ongelmat säilyvät ainakin 10 kuukautta polven tekonivelleikkauksen jälkeen.

- Polven tekonivelleikkaukseen liittyvää kuntoutusta tulisi tehostaa, jotta ihmisten elinpiiri ei rajoittuisi liikkumiskyvyn ongelmien kuten esimerkiksi porraskävelyn vaikeutumisen vuoksi, Valtonen kertoo.

Kun polven tekonivelleikatut harjoittelivat kolmen kuukauden ajan vedessä intensiivisen vastusharjoitteluohjelman mukaan, havaittiin, että vesiharjoittelulla voitiin lisätä sekä leikatun ja leikkaamattoman alaraajan reisilihasten tehoa, voimaa ja lihasmassaa sekä parantaa liikkumiskykyä.

- Intensiivisen vesiharjoittelun avulla voidaan saavuttaa monipuoliset harjoitusvaikutukset ja näin ollen tehostaa kuntoutumista tekonivelleikkauksesta, Valtonen kertoo.

Lihasten teho säilyy

Harjoittelun positiiviset vaikutukset säilyivät reisilihasten tehossa 12 kuukautta harjoittelun päättymisen jälkeen. Ihmisten tavanomainen fyysinen aktiivisuus ei kuitenkaan ollut riittävää ylläpitämään saavutettuja harjoitusvaikutuksia liikkumiskyvyssä ja reisien lihasmassassa.

- Harjoitusvaikutusten säilyminen lihastehossa on tärkeää, sillä tehoa tarvitaan mm. korjaamaan kehon asentoa horjahduksen jälkeen ja näin estämään kaatuminen, Valtonen toteaa.

Tutkimuksen aineisto kerättiin Kotkassa Kymenlaakson keskussairaalassa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 93 miestä ja naista, joiden liikkumiskykyä mitattiin kävelynopeuden ja porrasnousun avulla, lihastehoa ja voimaa isokineettisellä mittalaitteella sekä lihasmassaa tietokonetomografiakuvausten avulla. Vesiharjoittelussa käytettiin veden vastusta lisääviä vastuskenkiä.

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.