Uutiset

2016, 15.11.2016 | niveladmin

UEF väitös 25.11. Lihavuus voi huonontaa polven tekonivelleikkauksen tuloksia

Lihavuus saattaa huonontaa potilaiden kuntoutumista ja tyytyväisyyttä polven tekonivelleikkauksen jälkeen, osoitti lääketieteen lisensiaatti Jaakko Järvenpään väitöstutkimus. Polven liikkeen, kivun ja toimintakyvyn perusteella lihavien potilaiden tulokset olivat heikommat. Tutkimuksessa havaittiin myös, että potilailla, joilla polven osatekonivel joudutaan vaihtamaan kokotekoniveleen, toimintakyky ja polvinivelen liikelaajuus ovat uusintaleikkauksen jälkeen usein huonommat kuin niillä, jotka saavat kokotekonivelen jo ensimmäisessä leikkauksessa.

Lisäksi tutkimus tuotti uutta tietoa tekonivelleikkauksen vaikutuksesta luun mineraalitiheyteen. Tekonivelen viereisen reisiluun alaosan mineraalitiheys vähenee suurimmaksi osaksi heti ensimmäisten kolmen leikkauksen jälkeisen kuukauden aikana. Luun mineraalitiheyden heikkeneminen jatkuu tämän jälkeen edelleen jopa seitsemän vuoden ajan leikkauksen jälkeen, mutta selvästi hitaammin.

Polven tekonivelleikkaus on vakiinnuttanut asemansa pitkälle edenneen polven nivelrikon hoitomenetelmänä. Suomessa tehdään vuosittain yli 11 000 polven kokotekonivelleikkausta ja hoidon on todettu olevan kustannustehokasta terveydenhuoltoa. Leikkaukseen liittyy kuitenkin myös riskejä, joiden ennaltaehkäisy on tärkeää komplikaatioiden välttämiseksi. Polven osatekonivelleikkaus on harvinaisempi leikkaus. Osatekonivelleikkauksia on noin prosentti kaikista polven tekonivelleikkauksista, eikä niiden kustannustehokkuus vastaa kokotekonivelleikkauksesta saatavaa hyötyä.

Lihavuus altistaa polven nivelrikon synnylle ja lisää tekonivelleikkaukseen päätymisen todennäköisyyttä. Toisaalta lihavuuden on osoitettu lisäävän polven tekonivelleikkauksiin liittyviä riskejä ja vaikuttavan myös leikkauksen jälkeiseen kuntoutumiseen. Tulokset ovat edelleen silti ristiriitaisia. Polven tekonivelleikkausta suunniteltaessa oikea potilasvalinta ja leikkausmenetelmän valinta ovat ensisijaisen tärkeitä. Polven tekoniveltä ympäröivän luun mineraalitiheys heikkenee tekonivelleikkauksen jälkeen. Sen merkitys leikkaustulosten kannalta on kuitenkin edelleen osittain epäselvä.

Väitöstutkimuksen aineisto koostui yhteensä 234 potilaasta, joille tehtiin vuosien 1991–2007 välisenä aikana joko polven koko- tai osatekonivelleikkaus. Tutkimukseen kuului neljä osatyötä, joissa potilaat jaettiin ryhmiin lihavuuden tai tehdyn toimenpiteen perusteella. Osalle potilaista tehtiin myös polven tekoniveltä ympäröivän luun mineraalitiheysmittauksia yhteensä seitsemän vuoden ajan leikkauksen jälkeen. Kaikki potilaat kävivät läpi leikkauksen jälkeisen polikliinisen ja radiologisen seurannan, joka pisimmillään oli 17 vuotta.

Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää lyhyellä ja pitkällä aikavälillä lihavuuden vaikutuksia polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen kuntoutumiseen arvioimalla potilaiden toimintakykyä ja tyytyväisyyttä. Tavoitteena oli myös arvioida samoilla menetelmillä polven osatekonivelen uusintaleikkauksiin liittyviä mahdollisia haittoja pitkän seuranta-ajan kuluessa. Lisäksi selvitettiin tekonivelen viereisessä reisiluun alaosassa tapahtuvaa mineraalitiheyden heikkenemistä pitkän seurantavälin aikana.

Tulokset osoittavat, että jo lyhyellä aikavälillä lihavien potilaiden toipuminen ja toimintakyvyn palautuminen leikkauksen jälkeen on huonompaa. Polvinivelen liikelaajuus on lihavilla leikkauksen jälkeen huonompi, ja heillä on myös enemmän toipumista haittaavia komplikaatioita leikkauksen aikana tai jälkeen. Leikkaus on lisäksi haastavampi toteuttaa lihavammille potilaille.

Osin samat tekijät hankaloittavat lihavien potilaiden toipumista ja toimintakykyä myös pitkällä aikavälillä. Toiminnallisina haittoina heillä on jäykempi ja liikelaajuudeltaan huonompi nivel ja enemmän kipuja. Oman arvionsa mukaan lihavat potilaat ovat tyytymättömämpiä lopputulokseen ja heillä on esimerkiksi enemmän rajoitteita liikkumisessa.

Potilaat, joilla puoliproteesi jouduttiin vaihtamaan kokotekoniveleen, olivat elämänlaatukyselyn perusteella tyytymättömämpiä leikkauksen jälkeisen seurannan aikana. Uusintaleikatuilla oli myös suurempi riski joutua vielä uuteen, kolmanteen leikkaukseen. Lisäksi polvinivelen liikelaajuus jäi heillä pitkällä aikavälillä heikommaksi kuin potilailla, jotka saivat kokotekonivelen jo ensimmäisessä leikkauksessa.

Luun mineraalitiheys vähenee leikkauksen jälkeen ainakin seitsemän vuoden ajan, mutta vähitellen hidastuen. Löydös on mielenkiintoinen, mutta sen lopullinen merkitys hoidon kannalta jää edelleen osittain epäselväksi.

Lihavuuden, uusintaleikkausten ja luun mineraalitiheyteen liittyvien muuttujien kokonaisvaikutus polven tekonivelleikkauksen jälkeiseen toipumiseen sekä potilaiden lyhyen ja pitkän aikavälin toimintakykyyn on vielä osittain epäselvä. Lihavuuden vaikutuksia on maailmanlaajuisesti tutkittu melko paljon, mutta suomalaisella aineistolla asiaa ei ole aikaisemmin systemaattisesti selvitetty. Tutkitut tekijät luovat haasteen ortopediselle kirurgialle myös tulevaisuudessa, ja aiheeseen liittyvää tutkimusta tarvitaan lisää.

Lääketieteen lisensiaatti Jaakko Järvenpään väitöskirja Patient and operation related factors influencing the outcome of knee arthroplasty (Polven tekonivelkirurgian tuloksiin vaikuttavat potilas- ja operaatiokohtaiset tekijät) tarkastetaan terveystieteiden tiedekunnassa. Vastaväittäjänä toimii dosentti Petri Virolainen Turun yliopistosta ja yliopistollisesta keskussairaalasta, ja kustoksena professori Heikki Kröger Itä-Suomen yliopistosta.

Aika ja paikka: Pe 25.11.2016 klo 12, KYS auditorio 2, Kuopio

Itä-Suomen yliopisto

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.