Uutiset

2016, 16.06.2016 | SNY

Suomen tekonivelrekisterin kehitystyö vaarassa THL:n supistusten vuoksi

Suomen tekonivelrekisteri on perustettu 1980 Ortopediyhdistyksen toimesta. Tavoitteena oli jo tuolloin saada nopeasti tietoa mahdollisesti huonoista proteeseista. Rekisteri on toiseksi vanhin maailmassa ja nykyisin uudistettua rekisteriä ylläpitää Terveyden ja Hyvinvoinnin laitos THL. Nykyrekisteristä saadaan mm. sairaalakohtaisia tekonivelleikkausten tuloksia. THL on joutunut kustannuspaineissaan vähentämään tekonivelrekisterin ylläpidon resursseja. On vaarassa, ettemme jatkossa saa tuotettua ajan tasalla olevaa tietoa Suomessa tehdyistä tekonivelleikkauksista.  

Rekisteritiedon hyötykäyttö

Maailman ensimmäinen kansallinen tekonivelrekisteri perustettiin Ruotsiin. Suomen Ortopediyhdistys sai oman rekisterimme toimintakuntoon v. 1980. Siitä alkaen lähes kaikki tekonivelten ensiasennusten ja uusintaleikkausten perustiedot on saatu samaan tietokantaan, joka viime vuonna saatiin julki reaaliaikaisena. Näin saadaan tietoa tekonivelten kestävyydestä ja toisaalta nykyisin myös sairaalakohtaista tietoa leikkausten tuloksista.

Hyvin toimivia rekistereitä on mm. Pohjoismaissa, Australiassa, Englannissa ja Walesissa. Suomen tekonivelleikkaustulokset kestävät hyvin kansainvälisen vertailun. Ongelmaproteeseja ja -tekniikoita on löydetty rekisteritiedon perusteella ja vedetty pois markkinoilta; viimeisimpänä julkisuudessakin paljon esiintyneet metalli-metallilonkkatekonivelet.

Tuoreet tulokset uusintaleikkauksista

Vaikka nykyisen rekisterin tiedon syöttö on helppoa internet-selainpohjaisen ohjelman, ENDOnetin, avulla, ei ilmoituskattavuus kuitenkaan ole ollut täydellinen. Uusintaleikkausten osalta kirjaamisen kattavuus on alimmillaan joissakin yksiköissä vielä alle 50 prosenttia.  Tämä heikentää luonnollisesti rekisteritiedon arvoa. Saatavissa olevan tiedon perusteella yliopistosairaaloiden lonkkaleikkausten uusintaprosentit vaihtelivat 3,0 – 5,5. Polviproteeseissa yliopistosairaaloiden vaihteluväli oli 1.1 – 5.4 %. Suoria johtopäätöksiä sairaaloiden paremmuudesta tai huonoudesta ei voi vetää pelkästään näistä luvuista; taustalla on eroja potilasryhmissä, hoitokäytännöissä ja mm. kirjaamisen täydellisyydessä. Tarkat luvut löytyvät tästä   http://www.suomenartroplastiayhdistys.fi/files/kopio_lonkka_ja_polvi-uusinnat.pdf

Vuonna 2014 Suomessa tehtiin 8231 lonkan ja 10017 polven tekonivelen ensiasennusta. Näitä potilaita on seurattu vuoden 2015 loppuun ja saatu selville kuinka moni heistä joutui uusintaleikkaukseen murtuman, bakteeritulehduksen, proteesin sijoiltaan menon tai huonon tukevuuden vuoksi. Huomattava osa näistä uusintaleikkauksista tehtiin välittömästi ensileikkausta seuraavina päivinä tai viikkoina. Nämä lyhyen aikavälin uusintaleikkausten määrät kertovat pitkälti yksittäisen sairaaloiden toiminnasta ja välillisesti myös siellä leikatuista potilaista.

Uusintaleikkaukset tehdään pääosin yliopisto- ja keskussairaaloissa. Ensitekoniveliä leikataan kuitenkin tällä hetkellä monissa eritasoisissa yksiköissä. Sairaalakohtaiset ensileikkausmäärät vaihtelevat suuresti ja Suomessa on yksiköitä, joissa leikkauksia tehdään alhaisimmillaan alle 10 vuodessa.

- Yleensä suuret leikkausyksiköt näyttäisivät olevan varmempia. Meillä on kuitenkin myös hyviä pieniä leikkaavia sairaaloita. Hyvät tulokset voivat johtua yhdestä osaavasta ortopedistä, jolloin tilanne muuttuu helposti, kun hän jättää yksikön, selvittää implanttirekisterin asiantuntijatyöryhmän puheenjohtaja Keijo Mäkelä Tyksistä.

Tietoa leikkaaville yksiköille ja potilaille

Nykyisen käyttöliittymän avulla tekonivelleikkauksista koottuja rekisteritietoja pystytään hyödyntämään nopeammin leikkauksiin liittyvässä päätöksenteossa.

- Leikkauksia tekeville yksiköille rekisterin avaamien hoitotulosten saaminen on tärkeää, sillä niiden perusteella yksiköt voivat selvittää mistä uusintaleikkaukset johtuvat ja kehittää analyysin jälkeen toimintaansa. Rekisterin avulla jokainen yksikkö pystyy perehtymään sekä käytössä olleen proteesin ominaisuuksiin ja pysyvyystuloksiin että potilaan taustatietoihin. Pyrkimyksenä on havaita huonot proteesimallit mahdollisimman aikaisin, jotta ylimääräisiltä uusintaleikkauksilta vältyttäisiin. Sairaalakohtaiset uusintaleikkausprosentit ja tiedot proteesien ominaisuuksista kiinnostavat myös leikkaukseen tulijoita., selvittää Keijo Mäkelä.

THL:n huonontuneet resurssit

Tekoniveliä leikkaavien ortopedien yhdistyksen, Suomen Artroplastiayhdistyksen, aloitteesta tekonivelrekisterin tietosisältöä ja tietojen keruuta kehitettiin sähköiseksi ja siirryttiin automaattiseen internetraportointiin. Uudistustyötä koordinoimaan perustettiin asiantuntijaryhmä, jonka puheenjohtajana toimii nykyään dosentti Keijo Mäkelä Tyksistä. Uudistuksen tavoitteena on ollut avoin rekisteri, josta tekonivelten seurantatietoa saisi reaaliaikaisena.

Vuonna 2015 valmiiksi tullutta rekisteriuudistusta ja raportointisovellusta on ollut mukana rahoittamassa myös Nordic Arthroplasty Register Association (NARA) ja NordForsk sekä sairaanhoitopiirit.

Tekonivelkirurgian tulosten tuottaminen, analysointi ja seuraaminen on tällä hetkellä uhattuna THL:n sisäisten irtisanomisten seurauksena.  Ratkaisuna on esitettynä proteesikohtaista rekisterimaksua, jonka turvin rekisteriä pystyttäisiin pitämään yllä ja kehittämään edelleen.

Implanttirekisterin teknisestä toteutuksesta on vastannut THL:ssä erityisasiantuntija Jaason Haapakoski. Ortopediammattikunta on toiminut asiassa vapaaehtoispohjalta. Kirurgisen ytimen (uusintaleikkaukset) internetraportoinnin järjestäminen on yhteiskunnalle edullista, ja erityisen tärkeää se on nykyään, kun terveydenhuollon toiminnan tulisi perustua tutkitulle tiedolle sekä asiantuntevalle seurannalle ja tulkinnalle.

- Me ortopedit olemme tällä hetkellä hyvin huolissamme Implanttirekisterin tulevaisuudesta, sillä THL on irtisanonut rekisteriä päivittäneen henkilön ja siirtänyt teknisen asiantuntijamme pääosin toisiin tehtäviin. Koko rekisterin jatkokäyttö ja kehittäminen on nyt uhattuna. Olemme ehdottaneet THL:lle, että rekisterin ylläpitämiseksi otettaisiin käyttöön proteesikohtainen rekisterimaksu, jolloin proteesien toimittajat maksaisivat määrätyn summan jokaisesta käyttöön otetusta proteesista. Rekisterin ylläpito- ja kehittämistyö, joka on valmistajien ja käyttäjien yhteinen etu, voitaisiin hyvin ylläpitää näillä maksuilla, toteaa asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Keijo Mäkelä.

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.