Uutiset

2013, 22.05.2013 | niveltieto

Väitös: Pihkaa haavoihin

Vanha kansa oli oikeassa: pihka parantaa. LL Arno Sipponen osoitti väitöstutkimuksessaan, että kuusen pihka voi päihittää sekä hankalia mikrobeja että sitkeitä sieniä.

Havupuun, varsinkin kuusen, pihkasta valmistettu kotitekoinen salva on ollut käytössä haavojen ja ihoinfektioiden kansanlääkinnässä vuosisatojen ajan. Pihkavoiteesta saamiensa hyvien kokemusten perusteella lääkäri Arno Sipponen alkoi tutkia kuusen runkopihkan ja pihkasalvan antimikrobisia ominaisuuksia ja tutkia pihkasalvan tehoa, soveltuvuutta ja turvallisuutta haavanhoidossa. Pihkasalvaprojektista muodostui Sipposen väitöstutkimus.

Väitöskirja koostuu neljästä projektiin kuuluvasta mikrobiologisesta ja elektrofysiologisesta tutkimuksesta sekä kahdesta kliinisestä potilastutkimuksesta.

Mikrobiologiset tutkimukset osoittivat, että kuusen pihka, 10-prosenttinen pihkasalva ja puhdistettu hartsihappo olivat voimakkaasti ja laajakirjoisesti antimikrobisia. Erityisen tehokkaita ne olivat Gram-positiivisia, mutta myös Gram-negatiivisia bakteereja kohtaan, mukaan lukien metisilliini-resistentti Staphylococcus aureus (MRSA) sekä vankomysiini-resistentti enterokokki (VRE). Pihka tehosi hyvin myös yleisimpiin kynsisientä aiheuttaviin silsasieniin sekä Candida albicans -hiivasieneen.

”Pihka ja pihkasalva vaurioittivat mikrobien soluseinämää ja solukalvoa. Pihkalle tai pihkasalvalle altistettujen bakteerisolujen seinämät paksuuntuivat, solut muodostivat ryppäitä ja solujen jakautuminen keskeytyi”, Sipponen kertoo. ”Näyttää siltä, että pihkan antimikrobinen ominaisuus on seurausta mikrobien soluseinämään kohdistuvasta vauriosta, jonka vaikutuksesta mikrobisolujen energiatuotanto estyy. ”

Pihkan turvallisuutta koskevat tutkimukset osoittivat, että pihkalla ja pihkasalvalla ei ole mutageenisiä – geenimuutoksia aiheuttavia – ominaisuuksia eikä 10-prosenttinen pihkasalva aiheuta merkittävää ihoärsytystä.

Kaasu-neste kromatografia (GLC) sekä massaspektrometritutkimukset osoittivat pihkan ja pihkasalvan sisältävän ainakin kolme biologisesti potentiaalista aineryhmää: p-kumarihappo, hartsihapot sekä lignaanit Kuusen puhdistetun runkopihkan asetoniuutteessa hartsihappojen ja lignaanien kokonaispitoisuus oli keskimäärin 300 mg/g sekä 10-prosenttisessa pihkasalvassa 30 mg/g. Pihka sisältää myös rasvahappoja sekä monoterpeenejä, flavonoideja ja tanniineja, joiden pitoisuutta tutkimuksessa ei määritetty.

Pihkasalvan tehoa tutkittiin kahdessa potilastutkimuksessa. Ensimmäisessä, satunnaistetussa tutkimuksessa oli mukana 22 vaikeahoitoisista painehaavoista kärsivää potilasta yhdentoista terveyskeskuksen vuodeosastoilta. Potilaat satunnaistettiin saamaan pihkasalvahoitoa tai tavanomaista hydrofiiberihoitoa. Tulosten analysointi osoitti, että pihkasalva oli tilastollisesti merkittävästi tehokkaampi kuin vertailuhoito. Pihkasalvaryhmässä kaikki haavat yhtä lukuun ottamatta (94 %) paranivat kuuden kuukauden hoitojakson aikana. Vertailuryhmässä haavoista parani alle puolet (36 %) samassa ajassa. Pihkasalvan tehokkuuteen ei vaikuttanut se, oliko haava infektoitunut vai ei.

Toisessa potilastutkimuksessa selvitettiin 10-prosenttisen pihkasalvan tehokkuutta ja käytettävyyttä kroonisten, komplisoituneiden leikkaushaavojen hoidossa. Tutkimukseen osallistui 23 potilasta, ja hoito toteutettiin koti- tai itsehoitona. Kaikki haavat paranivat keskimäärin keskimäärin 43 päivässä (+/-24 pv). Haittavaikutuksia ei havaittu eikä hoitoa jouduttu lopettamaan yhdelläkään potilaalla.

Potilastutkimuksiin osallistuneista 45 potilaasta yksi sai allergisen reaktion; tämä oli ainoa tutkimuksessa ilmennyt haittavaikutus.

”Kuusen pihkasta valmistettu salva on objektiivisesti arvioituna tehokas, halpa ja turvallinen hoito ihohaavoissa. Pihka ja 10-prosenttinen pihkasalva sekä niiden sisältämät hartsihapot ovat laajakirjoisesti antimikrobisia, mutta salvan haavojen paranemista nopeuttava vaikutus täytyy johtua potilastutkimusten perusteella myös pihkan positiivisesta vaikutuksesta haavan paranemista ohjaaviin mekanismeihin, ei pelkästä pihkan antimikrobisesta ominaisuudesta”, Sipponen summaa tutkimuksen tuloksia.
Arno Sipposen artikkeli pihkasalvasta on julkaistu Niveltiedossa 1/2009.

© Copyright 2014 - Suomen Nivelyhdistys ry.
Kaikki oikeudet pidätetään.